perjantai 7. huhtikuuta 2017

Tiedätkö miten ilmastonmuutos vaikuttaa eläkkeeseesi? Taloudelliset riskit lähemmässä tarkastelussa.



Taloustieteilijät ja sijoittajat ovat viimeisen vuoden aikana aloittaneet toden teolla ilmastonmuutoksen synnyttämien taloudellisten riskien tuomisen julkiseen keskusteluun. Riskien ymmärtäminen ja määrällinen arviointi nähdään yhtenä tärkeimmistä ja kiireisimmistä tehtävistä rahoitusjärjestelmän vakauden kannalta.

Asiaa voi olla vaikea uskoa, jos seuraa maailman suurimman kansantalouden ja sen johtajan Donald Trumpin viimeaikasta toimintaa. Trumpin hallinnon pyrkimys on ollut vähätellä ja heikentää ymmärrystä ilmastonmuutoksen riskeistä ja rampauttaa Obaman ilmastopolitiikan saavutuksia. Trumpin toiminnassa on kyse pyrkimyksestä kieltää koko ilmasto-ongelman olemassaolo. Tämä näkemys ei ole ainoastaan lyhytnäköistä vaan myös vaarallista, vaikka näkökulma olisikin puhtaan itsekäs ”America First”. Edes maailman suurin talousmahti ei voi paeta niitä fyysisiä ja taloudellisia fundamentteja, joita ilmastonmuutokseen liittyy.

Trumpin hallinnon toimet asettuvat kuitenkin mielenkiintoiseen kontrastiin, kun katsoo miten sijoittajat ajattelevat tilanteen vaikuttavan niihin. Maailman suurin varainhoitaja Blackrock totesi raportissaan viime vuonna, että sijoittajien (ja poliitikkojen) henkilökohtaiset näkemykset ilmastonmuutoksesta ovat merkityksettömiä. Konsensus on, että muutos on vääjäämätön ja tästä syystä yksittäisten toimijoiden ajattelulla ei ole enää merkitystä.

Ilmastonmuutoksen negatiiviset vaikutukset näkyvät jo, valtiot säätävät lakeja ongelman ratkaisemiseksi ja yritykset yrittävät kuumeisesti miettiä vähähiiliseen talouteen siirtymisen taloudellisia mahdollisuuksia. Materiaalinen riski konkretisoituu sijoittajille sekä luonnonilmiöiden että sääntelyn kautta. Hyvä esimerkki tästä on ollut amerikkalaisten energiayhtiöiden vaimea reaktio Trumpin lupauksiin tuoda kivihiili takaisin energiapalettiin. Suurin osa yhtiöistä on todennut, että presidentin päätöksillä ei ole vaikutusta heidän pitkän aikavälin investointisuunnitelmiinsa, koska näkemys riskeistä ja mahdollisuuksista on muuttunut pysyvästi.

Konsensus on siis Trumpista huolimatta melko yhtenevä: ilmastonmuutos on riski maailmantaloudelle kahdella tavalla. Ensinnäkin jatkuva lämpeneminen tuottaa fysikaalisia negatiivisia vaikutuksia (physical risk), jotka aiheuttavat taloudellisia tappioita ja heikentävät tulevaisuuden tuotto-odotuksia. Toinen ja ehkä merkittävin on ilmastonmuutoksen aiheuttama siirtymäriski (transition risk), joka liittyy siihen miten ja kuinka nopeasti maailmantalous ja investointivirrat käännetään ilmastotieteen edellyttämälle vähähiiliselle polulle. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen tarkoittaa, että merkittävä osa maapallon fossiilivarannoista pitää jättää hyödyntämättä ja tämä puolestaan tarkoittaa huomattavaa taloudellisen varallisuuden uudelleenarvottamista.

Pelkästään energiasektorin osalta IEA on arvioinut, että ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää fossiili-investointien vähentämistä 16 biljoonalla ja vastaavasti vähähiilisten teknologioihin suuntautuvia 24 biljoonan lisäinvestointeja 2040 mennessä. Hintojen voimakas heilahtelu ei ole välttämättä haitallista (sitä tapahtuu koko ajan), mutta tämän mittaluokan uudelleenallokaatio tarkoittaa, että a) sijoittajakentällä tulee olemaan sekä voittajia ja häviäjiä, b) koko rahoitusjärjestelmän näkökulmasta muutostilanteessa on merkittävä systeeminen riski.

Biljoonaluokan kysymys on millä aikataululla siirtymä vähähiiliseen talouteen tapahtuu ja mitkä rahoitusjärjestelmän osat ovat vaarassa tämän muutoksen keskellä. Bank of Englandin Mark Carney on puhunut ”tragedian horisontista”, joka tarkoittaa sitä, että pitkän aikavälin riskit eivät näy sijoitusten nykyhinnoissa. Mitä pidemmälle sijoitusten tuotto-odotukset lasketaan, sitä suurempi on riski sille, että ne ovat pielessä. Tämä on syy miksi ilmastonmuutos kiinnostaa erityisesti eläkerahastoja, joilla on vuosikymmenien sijoitushorisontti ja merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä eläkejärjestelmän osana.

Miten ongelmaan voitaisiin sitten puuttua? Tietopohja ja menetelmät tämän mittaluokan riskiarvioon on vielä alkutekijöissään, mutta onneksi kehitystyötä tehdään kiihtyvällä tahdilla. Luottoluokittajat lisäävät ilmastoriskien painoarvoa maiden luottoluokitusten suhteen, rahoitusvakautta valvovat toimijat pyrkivät lisäämään sijoitusten läpinäkyvyyttä ja erilaiset organisaatiot arvioivat sijoittajien ilmastoriskejä. Haasteena on käytettävissä olevan datan ja metodologioiden puutteet ja perustavanlaatuisena kysymyksenä se, miten päästöjen vähentämiseksi tarkoitettu lainsäädäntö astuu voimaan tulevaisuudessa. Tilannetta vaikeuttaa lisäksi rahoitusjärjestelmän monimutkaisuus ja vuorovaikutussuhteet. Suorien sijoitusten lisäksi tulee huomioida epäsuorat vaikutusketjut ja toimijoiden keskinäisriippuvuudet.

Hiljattain julkaistu tutkimus tuo uutta valoa ilmastoriskien arviointiin sekä koko rahoitusjärjestelmän että sen osien ja vuorovaikutussuhteiden kautta. Tutkijaryhmän tavoitteena oli yhdistää olemassa olevia toimija -ja sektorikohtaisia riskiarvioita ja luoda sitä kautta kokonaiskuva ilmastopolitiikan vaikutuksista koko rahoitusjärjestelmässä. Tulokset ovat monella tapaa erittäin mielenkiintoisia ja arvokkaita ilmastoriskien kvantifioimiseksi.

Sijoittaryhmästä riippuen fossiilisiin polttoaineisiin liittyvät suorat sijoitukset ovat vähäisiä, 4-13 % riippuen toimijasta. Ongelman mittakaava monikertaistuu, kun tarkastellaan ilmastopolitiikan kannalta merkittäviä ja hiilijalanjäljeltään suuria sektoreita. Arvion mukaan 36-48 % maailman sijoitusvarallisuudesta liittyy suorasti tai epäsuorasti paljon päästöjä tuottaviin toimintoihin. Tämän päälle tulee vielä rahoitusjärjestelmän toimijoiden keskinäiset vuorovaikutussuhteet, jotka nostavat osuutta 13-25 %. Nämä suhteet vahvistavat sekä positiviisia että negatiivisia shokkeja, kuten on nähty esimerkiksi finanssikriisin kohdalla. Erityisesti eläkeyhtiöt ovat haavoittuvaisia epäsuorille riskeille.

Sijoittajien pääomien jakautuminen ilmastopolitiikan kannalta merkittävien sektoreiden suhteen

Yhteenlaskettuna ilmastoriskille alttiit suorat ja epäsuorat sijoitukset ovat siis välillä 53 - 86 % kaikista pääomista. Ei ole liioiteltua puhua ilmastonmuutoksen suhteen uudesta finanssikriisin mahdollisuudesta, jos kokonaistilanne riskien suhteen ei ole läpinäkyvä ja oikein hinnoiteltu.  Hieman yllättävä havainto on, että isoin riski sijoittajille on energiainteinsiiviset toimialat ja rahoitusmarkkinat, eikä usein eniten huomioita saava fossiiliyhtiöihin kohdistuvat suorat sijoitukset.

Toinen mielenkiintoinen stressitestien kohde ovat pankit, ja tässä tapauksessa eurooppalaiset pankit. Tutkijaryhmä otti tarkasteluun suurimmat eurooppalaiset pankit ja käyttivät kehittämäänsä menetelmää arvioidakseen millaisia taloudellisia tappioita energiayhtiöihin kohdistuva ilmastoshokki niille aiheuttaisi.

Tutkimuksen mukaan pankkien suorat sijoitukset fossiili -ja energiayhtiöihin on pieni ja aiheuttaisi enimmillään 7 % tappiot pankeille. Tappiot olisivat merkittäviä omistajille, mutta eivät suoranaisesti uhkaisi koko pankkijärjestelmän vakautta toteutuessaan. Pankkien välillä on myös suuria eroja. Osa pankeista kärsisi merkittävästi tappioista, jotka realisoituvat niiden suorien sijoitusten kautta (Deutsche Bank, Nordea...). Toisille pankeille tappiot tulisivat enimmäkseen tai pelkästään pankkien välisten velkasuhteiden kautta (Credit Agricole, Credit Industriel...). Tuloksissa näkyy kaksi tekijää. Eurooppalaisilla pankeilla on melko vähän pääomasijoituksia suhteessa niiden taseeseen ja lainakannassa painottuvat asunnot ja kiinteistöt.

Eurooppalaisten pankkien suorat ja epäsuorat tappiot fossiili -ja energiayhtiöiden suhteen

Tutkimuksen johtopäätökset ovata selkeitä ja linjasssa aikaisemmin tehtyjen vastaavien arvioiden kanssa. Mitä pidempi on sijoitushorisontti, sitä tärkeämpää on ennakoida ja varautua muutokseen. Eri puolilla käynnissä oleva työ (ml. G20-maiden Financial Stability Boardin alla tehtävä työ) ilmastoriskien läpinäkyvyyden ja kvantifioinnin parantamiseksi on erittäin tärkeää, mutta sekään ei yksinään riitä riskien hallinnan välineenä. Varhaisessa vaiheessa käynnistyvä ja helposti ennakoitava  ilmastopolitiikka on sijoittajien ja rahoitusjärjestelmän vakauden kannalta paras, ja mahdollistaa omaisuusluokkien arvon hallitun muutoksen. Vastaavasti myöhään aloitettu ja poukkoileva toiminta voi vaarantaa koko rahoitusjärjestelmän toiminnan ja aiheuttaa merkittäviä tappioita.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti