torstai 10. marraskuuta 2016

Mitä Trumpin voitto tarkoittaa ilmasto - ja energiapolitiikalle?

  • Donald Trumpin vaalivoitto on merkittävä riski ilmastopolitiikan toimeenpanolle, erityisesti kansainvälisessä kontekstissa
  • Trump voi vetäytyä Pariisin ilmastosopimuksesta tai jättää USA:n lupaamat toimet toteuttamatta
  • Kansallisella tasolla päästöjen vähentäminen voi kärsiä kolauksen, mutta yleisen trendin ja kivihiilen käytön vähenemisen suuntaa on presidentin yksinään käytännössä mahdotonta muuttaa
  • Markkinat, teknologian kehitys ja kuluttajakysyntä rajoittavat merkittävästi Trumpin vaikutusmahdollisuuksia lisätä fossiilisten polttoaineiden merkitystä energiajärjestelmässä
  • USA:n energiapolitiikka on ollut aina koherentin ja epäkoherentin välimaastossa. Trump pystyy muuttamaan tavoitteita ja lainsäädäntöä liittovaltion tasolla. Mutta kuten Obaman kausi osoittaa, muutos on hankalaa mihin tahansa suuntaan
  • Osavaltioiden (esim.Kalifornia) ja yritysten toimet ovat tähänkin asti olleet USA:n ilmastopolitiikan selkäranka. Trumpilla on vastassaan merkittävä vastarinta kansalaisyhteiskunnan ja äänestäjien suunnalta saastuttavien tuotantomuotojen lisäämisen suhteen

Donald J. Trumpin eilinen vaalivoitto tuli monelle yllätyksenä ja shokkina. Erityisesti shokissa oli ilmastopolitiikkaa seuraava yhteisö. Trumpin ennakoidaan muuttavan merkittävästi Yhdysvaltain sisä -ja ulkopolitiikkaa, erityisesti verrattuna Obaman kahdeksan vuoden ajan ajamaan agendaan. Financial Timesin mukaan muutoksia tullaan varmasti näkemään ainakin seitsemässä eri kategoriassa, jotka koskevat kansainvälistä kauppaa, ulkopolitiikkaa, terveydenhuoltoa, veropolitiikkaa, korkeimman oikeuden rakennetta, maahanmuuttoa ja ilmastopolitiikkaa. 

Keskityn tässä kirjoituksessa erityisesti ilmastopolitiikkaan, koska se on vaikutuksiltaan merkittävin ja vaikuttaa koko kansainväliseen yhteisöön. Toisin kuin muissa politiikkakategorioissa, ilmastonmuutoksen kohdalla Trumpin merkittävyyttä korostaa myös se, että lähivuodet tulevat olemaan ratkaisevia sen suhteen, että pystytäänkö globaali ilmastoongelma ratkaisemaan vai sulkeutuuko päästövähennystavoitteiden kannalta merkityksellinen mahdollisuuksien ikkuna.

Presidentti Trumpin ilmastoagendaa on haastava arvioida, koska hänen vaaliohjelmansa perustui enemmän tunteisiin ja arvoihin vetoaviin linjauksiin. Tämä on suuri kontrasti Hillary Clintonin vaaliagendaan, joka oli erittäin yksityiskohtainen ja konkreettinen ilmasto -ja energiapolitiikan suhteen. Tästä huolimatta tietoa on riittävästi alustavan yleiskuvan ja mahdollisten tulevaisuusskenaarioiden luomiseen. Jaan tarkasteluni kahteen elementtiin: kansainväliseen ja kansalliseen ulottuvuuteen.

1) Kansainvälinen ilmastopoliitikka ja Pariisin sopimus

Trumpin mukaan ilmastonmuutos on kiinalaisten keksimä salaliitto ja hän lupasi kampanjan aikana irtautua Pariisin sopimuksesta ja Yhdysvaltojen rahoitusvelvoitteista sen toteuttamiseksi. Pariisin sopimus astui voimaan juuri ennen vaaleja, mutta periaatteessa Trump voi irtautua sopimuksesta jopa vuodessa tai yksinkertaisesti jättää kaikki sen sisältämät velvoitteet toteuttamatta. 

Irtautumissuunnitelmat johtaisivat kuitenkin sekä juridisiin että periaatteellisiin kysymyksiin sen hyödyistä ja haitoista. Pariisin ilmastosopimus ei kuitenkaan lakkaa enää olemasta, vaikka USA siitä irtautuisi. Trumpin jälkeisen presidentin olisi myös mahdollista liittyä sopimukseen uudelleen. On kuitenkin selvää, että USA:n mahdollinen poislähtö aiheuttaa epävarmuutta sopimuksen toimeenpanolle ja vähentää kansainvälistä painetta sopia Pariisin sopimuksen toimeenpanosta nopealla aikataululla. Yhdysvallat on ollut Obaman aikana keskeisin ilmastopolitiikkaa edistävä voima usealla rintamalla. Kiinan kanssa tehty yhteistyö muodosti perustan Pariisin läpimurrolle. Kansainvälinen ilmastopolitiikka ja neuvotteluissa saavutettu positiivinen vire voi saada vakavan kolauksen Trumpin takia. Monet maat seuraavat tarkkaan mihin suuntaan Yhdysvallat lähtee Trumpin kaudella. 

2) Yhdysvaltain kansallinen ilmasto -ja energiapolitiikka

2.1. Ympäristölainsäädäntö ja päästöjen vähentäminen

Trump on sanonut kannattavansa "all-of-the-above"-energiantuotantoa, joka käsittää siis kaiken kivihiilestä maakaasun ja uusiutuviin (aurinkoenergia). Keskeisin linjaus on kuitenkin ollut, että ympäristölainsäädäntöä tullaan purkamaan ("We can leave a little bit, but you can't destroy businesses") ja näitä asioita liittovaltiotasolla hallinnoiva ympäristövirasto EPA saatetaan kokonaisuutena ajaa alas.

Yksi ensimmäisiä Trumpin toimia on varmasti Obaman Clean Power Planin (CPP) heikentäminen, joka velvoitti kaikkia osavaltioita vähentämään energiantuotannon hiilidioksidipäästöjä. Monien vähän ilmastotoimia muutenkin tekevien osavaltioiden kohdalla tämä tarkoittaisi kivihiilen käytön jatkamista pidempään ja uusiutuvien investointien osittaista lykkäämistä. Trumpin linjaukset luovat merkittävän epävarmuustekijän investointiympäristöön. Välittömänä reaktiona tämä on näkynyt markkinoilla fossiiliyhtiöiden arvonnousuna ja puhtaan energian firmojen vastaavana laskuna.

Alla olevasta EIA:n kuvasta nähdään kuitenkin selkeästi, että ilman CPP:täkin kivihiili ei nouse enää uuteen kukoistukseen. Tästä pitää huolen erityisesti maakaasun alhainen hinta, uusiutuvien jatkuvasti paraneva kilpailukyky sekä osavaltioiden tuet. Viime vuonna kongressi pidensi tuulen ja auringon verohelpotuksia ja nämä vaikutukset ylettyvät Trumpin kauden loppuun eli vuoteen 2020. 

Trump on myös linjauksissaan ristiriitainen: hän on sanonut ajavansa sekä kivihiilen että maakaasun lisäystä, jotka ovat keskenään kilpailevia polttoaineita. Päästöjen vähentämistä ajavat pitkälti markkinavoimat, sääntely osavaltiotasolla ja kuluttajakysyntä. Presidentti Trump voi siis yrittää, mutta kaikkea hänkään ei voi saada yhtä aikaa läpi.

EIA:n arvio CPP:n vaikutuksista energiantuotantoon. Oikealla tilanne, jossa CPP:tä ei ole.

Trumpin energiapolitiikan todellisten vaikutusten esiintulossa tulee menemään vuosia. Tämä ei  kuitenkaan, tarkoita, etteikö Trumpin valinnoilla olisi isoa merkitystä. Lux Researchin mukaan Trump (keltainen viiva) voi pahimmillaan lisätä merkittävästi USA:n päästöjä tilanteessa, jossa niiden pitäisi laskea ja paljon.



2.2. Energiapolitikka

USA:n energiapolitiikka on ollut aina pysyvyyden ja muutoksen rajamaastossa ja harvoin maa on pystynyt täysin johdonmukaiseen tai koherenttiin toimeenpanoon. Trumpin liikkumavaraa rajoittavat useat tekijät alkaen jo tehdyistä päätöksistä ja oikeudellisista tulkinnoista.

Yksi selkeä tavoite Trumpin kampanjassa on ollut fossiilisten polttoaineiden tuotannon rajoitteiden purkaminen. Väistyvät presidentti Obama on rajoittanut liittovaltion mailla olevaa fossiilisten tuotantoa monilla tavoin ja täten lisännyt sen tuotantokustannuksia. Trump haluaa poistaa nämä rajoitteet ja avata uusia tuotantokohteita sekä maalla (kivihiili - ja maakaasukentät) että merellä (offshoreporaus). Tämän lisäksi hän haluaa poistaa tuotantoa epäsuorasti rajoittavaa lainsäädäntöä, joka säätelee esimerkiksi vesien suojelua.

Purkulinjaukset ovat erittäin merkittäviä ilmastopolitiikan kannalta, koska 41 % kivihiilestä, 21 % öljystä ja 14 % maakaasusta tulee liittovaltion alaisuudessa olevilta maa-alueilta. Toisaalta toimijoilta perittävät maksut ovat olleet 30 vuotta samalla tasolla, eikä merkittävää hintapudotusta tuotannon suhteen ole mahdollista siten toteuttaa. Sama pätee esimerkiksi energiaverotukseen. Mutta joka tapauksessa presidentti Trump pystyy vaikuttamaan päätöksillään fossiilituotannon kustannuksiin ja kilpailuasemaan puhtaan energian suhteen. On mielenkiintoista nähdä miten osavaltiot ja tuotantoalueiden ympäristöhaitoista kärsivät kansalaiset suhtautuvat linjauksiin. Enemmistö amerikkalaisista kuitenkin tukee ympäristön suojelua ja on huolissaan fossiilisten polttoaineiden negatiivisista ympäristövaikutuksista.

Trumpin suunnitelmien tiellä on merkittäviä juridisia ja poliittisia rajoitteita ja muutos voi olla hankalampaa kuin kampanjan aikana tehdyt lupaukset antavat ymmärtää. Energiapolitiikan muutokset vaativat kongressin hyväksynnän ja demokraateilla on edelleen mahdollisuus estää enemmistön tahto senaatissa. Trump voi päättää vapaammin jostain yksittäisistä toimeenpanosäädöksistä (Clean Air Act), mutta muutosesitysten täytyy olla tiettyjen lainsäädännöllisten kriteerien mukaan valmisteltuja ja perusteltuja. Vallan kolmijako mahdollistaa oikeudenkäynnit, joissa varmuudella tulee olemaan vastassa  ympäristöjärjestöjen mobilisoima juristiarmeija. Kampanjasloganeilla ei loppupeleissä tehdä lainsäädäntöä ja toimeenpanna tavoitteita. Tähän todellisuuteen törmäsi myös Obama yrittäessään tehdä kunnianhimoista ympäristölainsäädäntöä.

Selvää on, että Trumpin kausi tulee merkitsemään suurta muutosta Yhdysvaltain ympäristö -ja ilmastopolitiikkaan. Kansainvälisellä tasolla haitta on merkittävä, koska USA:n johtajuus toimeenpanossa ei ole enää itsestäänselvyys. Kansallisella tasolla muutokset ovat monien lukkojen takana ja bisnesmieheksi itseään tituleeraavalla Trumpilla tulee olemaan vastassa myös energiamarkkinoiden muutos ja presidentin rajallinen mahdollisuus kääntää vähähiilistä kehitystä toiseen suuntaan. Clintonin suunnitelmiin verrattuna Trumpin agenda on kansainvälisten ilmastotavoitteiden kannalta suoranainen katastrofi. Mutta vain aika näyttää, mihin suuntaan Yhdysvallat kääntyy kansallisella ja -osavaltiotasolla. Selvää on, että epävarmuus ja ristiriitaisuus kasvaa ja tämä on myrkkyä rakentavalle ja progressiiville politiikalle, jota juuri nyt kipeästi kaivattaisiin.











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti