Powered By Blogger

maanantai 7. syyskuuta 2015

Kivihiili putosi jo, kuka on seuraava fossiiliklubista eläköityvä?

Esitin muutama vuosi sitten julkaistussa kirjoituksessa kysymyksen siitä, onko kivihiili vihdoin poistumassa energiakartalta. Silloin vastaus oli toiveikas ehkä. Kaksi vuotta myöhemmin vastaus on yhä isommilla kirjaimilla kirjoitettu kyllä.

Yhdysvalloissa ja Euroopassa voimalaitokset tulevat käyttöikänsä päähän eikä niihin kannata enää investoida. Pohjoismaissa käytössä olevia laitoksia suljetaan kannattamattomina. Yhdysvalloissa kivihiilifirmoja menee konkurssiin (26 and counting), louhoksia suljetaan (264 and counting) ja jäljellä olevien yhtiöiden markkina-arvo on romahtanut lyhyessä ajassa. Australia - merkittävä kivihiilen viejä - on yrittänyt löytää rahoittajia uusille kivihiililouhoksille Queenslandissä. Rahoituslaitos toisensa jälkeen on jättäytynyt pois hankkeisiin liittyvien taloudellisten ja poliittisten riskien takia. Republikaanien syytöksistä huolimatta Barack Obama ei ole tappanut kivihiiliteollisuutta. Sen tekivät markkinat. (On ironista, että Obama - toisin kuin republikaanit -  on itse asiassa yrittänyt auttaa muutosten kourissa taistelevia yhteisöjä). 

Teollisuusmaiden kysynnän laskiessa kivihiliiyhtiöt ovat laittaneet toivonsa kehitysmaiden kasvavaan energiatarpeeseen. Trendi on kuitenkin sama kuin teollisuusmaissa. Kiinassa kivihiilen kulutus on kääntynyt laskuun ja voimalat pyörivät pienimmällä käyttöasteella 30 vuoteen. 2010 alkaen jokaista uutta kivihiilivoimalaa kohti on lakkautettu kaksi. Intiassa vastaava suhdeluku on 6:1. (Vertailun vuoksi: Euroopassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa suhdeluku on 4:1.)

Kivihiilen alamäki kiihtyy edelleen ja on melko varmaa, että sen päivät ovat luetut. Ilmastonmuutosta kiihdyttävät kuitenkin kaikki fossiiliset polttoaineet. Seuraava kysymys onkin mitä tapahtuu maakaasulle ja öljylle? Olisiko mahdollista, että ne seuraavat pian kivihiilen vanavedessä? Tämä on iso ja tärkeä kysymys siksi, että kolmasosa öjystä ja puolet maakaasuvaroista pitää jättää pysyvästi käyttämättä, mikäli haluamme säilyttää maapallon elinkelpoisena.

Fossiilisiin nojaavien energiamarkkinoiden peruslogiikka on pysynyt samana lähes 100 vuotta. Fossiiliset energiavarat vaativat suuria pääomia ja keskitettyjä tuotantolaitoksia. Markkinoiden muutokset ovat olleet asteittaisia ja hitaita. On kuitenkin kaksi keskeistä muutostekijää, jotka puhuvat fossiilisten kuoleman - tai ehkä olisi parempi puhua arvokkaan eläköitymisen - puolesta.

Ensinnäkin, uusiutuvien myötä energiasta tulee teknologiaa, ei resurssi. Tämä muuttaa markkinoiden toimintaa perustavanlaatuisella tavalla. Hinnat putoavat ja teknologiset innovaatiot ovat päivittäisiä. Toisekseen fossiilisten resurssien hankinta tulee kalliimmaksi ja hankalammaksi, uusiutuvien käyttö halpenee ja helpottuu. Shell on käyttänyt tähän mennessä yli 7 miljardia dollaria Arktisen alueen öljynetsintään, eikä ensimmäistäkään öljylitraa ole vielä pumpattu ylös meren pohjasta.

Näiden lukujen pohjalta ei ole kovin vaikea ennustaa, että lähestymme risteyskohtaa, jossa uusiutuvista tulee pysyvästi halvempi ja parempi vaihtoehto. Energia-alan investointilogiikka muuttuu massiivisista keskitetyistä toimijoista pieniin, ketteriin vaihtoehtoihin. Lähes kuka tahansa voi haastaa suuret tuotantoyhtiöt omalla teknologiallaan. Itse resurssi (aurinko, tuuli jne.) on ilmainen ja kaikkien saatavilla.

Kriittinen kysymys on enää milloin tämä muutos tapahtuu? Yhden, viiden, kymmenen vuoden päästä? Ilmastonmuutoksen pahimpien seurausten estämisessä on takaraja. Jos se ylitetään peli on ohi ja lämpeneminen karkaa käsistä. Tulevaisuuden ennustaminen on aina hankalaa arvailua. Yksi asia on kuitenkin selvää. Kun markkinoiden logiikka keikahtaa, muutos on pysyvä. Kun luottamus fossiilisten tulevaisuuteen horjuu, on sitä mahdotonta saada takaisin. Energia-alalla investoinnit tehdään vuosikymmeniksi. Ilmastonmuutokseen liittyvät fyysiset ja poliittiset riskit ovat sitä luokkaa, ettei uppiniskaisinkaan sijoittaja voi ohittaa niitä. Uskon, että muutos tulee tapahtumaan nopeammin kuin suuri ihmisistä osaa arvioida. Tämä on nähty mm. autoteollisuudessa.

Vaikka tulevaisuus on tuntematon niin kaikkien toimijoiden tulisi jo nyt varautua muutokseen. Teknologista kehitystä kiihdyttää yhä kasvava poliittinen paine vähentää ihmiskunnan tuottamia kasvihuonekaasupäästöjä. Tänä vuonna Pariisissa kaikki maailman maat tulevat yhteen ja tekevät päätöksiä ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Toimija, joka ei nyt mieti huomista on pian entinen toimija. Kysy vaikka kivihiiliyhtiöiltä.