perjantai 30. tammikuuta 2015

Öljy - onko hinnalla vaikutusta ilmastopolitiikkaan?

Öljyn hinnanmuutokset 1970 - luvulta tähän päivään. Tällä hetkellä hinta on noin 50 dollaria. 

Öljyn hinta vaikuttaa kaikkeen ja kaikkialla yksittäisen kuluttajan bensalaskusta aina kokonaisten valtioiden budjetteihin. Yksi erittäin merkittävä ja paljon keskustelua herättänyt ulottuvuus öljyn hinnan laskulla on sen vaikutus ilmastopolitiikkaan. Menevätkö vähähiiliset investoinnit jäihin, kun fossiilisia polttoaineita saa näin halvalla? Lakaistaanko pitkän aikavälin ilmastohaaste lyhyen aikavälin hyötynäkökulman alle? Miksi öljyn hinta heittelee rajusti? Onko hintojen romahdus jälleen yksi väliaikainen häiriö vai onko taustalla suurempia ja perustavanlaatuisempia muutosvoimia?

Kuusi vuotta sitten raakaöljyn hinta oli kaikkien aikojen ennätyslukemissa - 140 dollaria barrelilta. Monet tahot pitivät korkeaa hintaa hyvänä uutisena vähähiiliselle energiantuotannolle. Kallista resurssia kun ei kannata haaskata. Samalla kilpailevat tuotantomuodot tulivat suhteellisesti kannattavammaksi. Viimeisen kuuden kuukauden aikana öljyn hinta on pudonnut yli 40 prosenttia, joka on alin hinta sitten vuoden 2009. Kääntyykö logiikka nyt päälaelleen?

Historiallisesta näkökulmasta ennusmerkit ovat huonot. Vuonna 1979 Iranin vallankumouksesta käynnistynut hintojen nousu sai monet teollisuusmaat käynnistämään merkittäviä hankkeita vaihtoehtoisten energialähteiden osuuden kasvattamiseksi. Myös uusiutuvan energian ohjelmia - Japanissa aurinkoenergiaa, Kaliforniassa tuulta - ajettiin nopeasti ylös. Muutamaa vuotta myöhemmin öljyntuottajien kartelli OPEC nosti tuotantoa, öljyn hinta romahti ja samalla monet uusiutuvan energian hankkeet ajettiin alas kannattamattomina.

Bloomberg New Energy Financen (BNEF) joulukuussa julkaiseman analyysin mukaan öljyn hinnan laskulla on hyvin laaja-alaisia vaikutuksia eri puolilla maailmaa. Osa on negatiivisia, osa positiivisia.
  • Kourallinen öljyntuottajamaita ja kehitysmaita käyttää öljyä merkittävissä määrin pelkkään sähköntuotantoon. Näissä maissa matala hinta ei kannusta etsimään puhtaampia tapoja tuottaa energiaa ainakaan, jos hinnat pysyvät pitkään alhaalla.
  • Monet kehitysmaat käyttävät hinnan romahdusta hyväkseen ja poistavat haitallisia fossiilisten polttoaineiden tukia. Näin on tapahtunut ainakin Indonesiassa, Intiassa, Egyptissä, Malesiassa ja Marokossa.
  • Öljyn hinta voi vaikuttaa negatiivisesti biopolttoaineiden tai sähköautojen osuuden kasvamiseen liikenteessä. Monissa maissa halpa öljy on lisännyt ajamista sekä paljon kuluttavien autojen myyntiä.
  • Yhdysvalloissa matala öljyn hinta voi itse asiassa työntää maakaasun hintaa ylös, koska kaasua saadaan samoista esiintymistä kun öljyä. Kuluttajat ajavat enemmän, koska bensa on halpaa. Toisaalta maassa on käytössä pakollinen velvoite bioetanolin käytölle, joka vaimentaa vaikutusta.
  • Euroopassa  maakaasu on usein sidottu öljyn hintaan, joten matala öljyn hinta laskee myös maakaasun hintaa. Halpa maakaasu ja päästöoikeuksien nousseet hinnat kuitenkin vähentävät kivihiilen käyttöä, joka on ilmaston kannalta kaikkein haitallisin energialähde. EU:ssa on tällä hetkellä myös kaikkia jäsenmaita sitovat päästövähennys - sekä uusiutuvien lisäämistavoitteet. Nämä varmistavat sen, että itse ilmastotavoitteet eivät vaarannu. Kustannusarviot kustannuksista ja hyödyistä muuttuvat kuitenkin merkittävästi.
  • Erittäin suuri positiivinen vaikutus ilmaston kannalta näkyy uusien öljyntuotantoalueiden etsinnän vähenemisenä. Goldman Sachsin analyysin mukaan matala öljyn hinta on tehnyt 1000 miljardin investointisuunnitelmat riskialttiiksi zombeiksi. Arktiksella Chevron ja Shell ovat lykänneet tuotantosuunnitelmiaan huonon kannattavuuden takia. Sama koskee Kanadan öljyhiekka-alueita, Yhdysvaltain liuskekaasuesiintymiä ja syvän meren porauskohteita. (Uusimpien arvioiden mukaan kaikki nämä epäkonventionaaliset tuotantoalueet tulisi jättää hyödyntämättä).
Edellinen öljyn hinnan romahdus 1980-luvulla vaikutti erittäin negatiivisesti uusiutuvan energian investointeihin ympäri maailmaa. Tällä kerralla tilanne on kuitenkin toisin kahdesta syystä.

Ensinnäkin,  öljyllä ei juurikaan enää tuoteta sähköä suuressa osassa maailmaa vaan se on ensisijaisesti liikkumiseen käytettävä energialähde. Vielä 1980-luvulla öljyllä tuotettiin sähköä esimerkiksi Suomessa ja Yhdysvalloissa n. 10 %. Osuus on pudonnut käytännössä nollaan ja globaalistikin pariin prosenttiin. Öljyn hinnalla - oli se sitten korkea tai matala - on siis ainoastaan marginaalinen vaikutus globaalisti nopeasti etenevään vähähiiliseen sähköntuotantoon (tuuli, aurinko).

Toinen muuttunut tekijä on kansallisesti asetetut ilmasto -ja energiatavoitteet, joita ei 1980-luvulla ollut. Suuressa osassa maailman maita on lakeja, joilla säädellään energiantuotannon aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Asiaa voi konkretisoida Kiinan tilanteen kautta. Kiina on tällä hetkellä maailman eniten vähähiiliseen energiantuotantoon investoiva maa. Maan investointitahti ei ole hidastanut öljyn tai edes kivihiilen hinnan putoamisesta huolimatta. Kiina investoi uusiutuviin, koska kyse ei ole pelkästään energian hinnasta vaan laajemmasta strategisesta ajattelutavan muutoksesta energiaturvallisuuden parantamiseksi. Fossiilisten hinnanmuutokset vaikuttavat kustannusarvioihin keinoista, mutta eivät uhkaa itse tavoitteita.

Välittömien lyhyen aikavälin heilahteluiden taustalla on Rick Bosmanin ja Derk Loorbachin mielestä jotain suurempaa: öljyn hinnan dramaattiset muutokset saattavat olla merkki fossiilisiin energialähteisiin perustuvan järjestelmän lopullisesta horjumisesta.

"Together with fluctuating prices, the tensions over access to fossil energy, geopolitical stresses, the carbon bubble debate, the (resistance to) shale gas developments and the climate negotiations are all putting the heat on fossil fuels. It seems that, combined with the accelerating pace of the spread of renewables, all ingredients are there to create long term instability in the fossil based markets." (Lihavointi kirjoittajan).

Uusiutuvat energianlähteet ovat toistaiseksi edelleen kalliimpia kuin fossiiliset. Mutta niillä on pitkällä aikavälillä ylivoimainen kilpailuetu. Toisin kuin fossiiliset, uusiutuvissa itse energia on ilmaista ja hinta muodostuu energian hyödyntämiseen liittyvästä teknologiasta, joka menee koko ajan alas. Viime vuosina aurinkoteknologian hinta on laskenut 80 %, tuulivoiman 60 %. Teknologian kehitys ja hintojen lasku tulevat jatkumaan. Toisin on fossiilisilla. Pitkällä aikavälillä niiden hinnat tulevat menemään ylös, koska varannot ovat rajalliset. Uusiutuvien hintataso ei ole ainoastaan paremmin ennustettava vaan myös taloudellisesti ja poliittisesti vähemmän riskikäs vaihtoehto.

BNEFin analyysi tukee Bosmanin ja Loorbachin väitettä. Raportin mukaan on yhä enemmän merkkejä siitä, että öljyn hinnan lasku johtuu kysynnän vähyydestä eikä pelkästään tarjontarajoitteista. Esimerkiksi maailman eniten öljyä kuluttavassa Yhdysvalloissa talous on kasvanut 9 % vuodesta 2007, mutta öljynkulutus on pudonnut yli 10 % samalla ajanjaksolla.

BNEFin toimitusjohtajan Michael Liebreichin mukaan kyse ei ole siis enää siitä miten öljyn hinta vaikuttaa vähähiilisiin investointeihin vaan miten vähähiilinen teknologia ja ilmastopolitiikka vaikuttavat öljyn hintaan. Huomio on mullistava, mutta sille löytyy empiiristä tukea monelta suunnalta. Saudi-Arabian toiminta yhtenä maailman suurimmista öljyntuottajista puhuu paljon sen puolesta, että öljymarkkinoilla on tapahtumassa peruuttamaton muutos.  

Marraskuun lopussa öljyntuottajamaiden kartelli OPEC ei leikannut tuotantoa, vaikka monet järjestön ulkopuoliset öljyntuottajamaat (esim.Venezuela) ovat suurissa vaikeuksissa nykyisten alhaisten hintojen kanssa ja lobbasivat ankarasti tuotantorajoitusten puolesta. Päätös on merkittävä järjestölle, jonka tavoite on perustamisvuodestaan 1960 ollut ylläpitää tiettyä hintatasoa tuotantomäärien avulla. Merkittävän linjamuutoksen takana on ennen kaikkea Saudi-Arabia, joka on OPECin ylivoimaisesti suurin öljyntuottaja. Saudit tuottavat lähes 25 % järjestön maailmanmarkkinoille myymästä öljystä ja pystyvät tekemään sen käytännössä kaikkia muita halvemmalla hinnalla.

Monien arvioijien mielestä Saudit yrittävät poistaa heikommassa asemassa olevia kilpailijoita pois markkinoilta (esim. Yhdysvaltojen liusketuotanto). Toiset uskovat, että Saudit käyttävät öljyä ulkopoliittisena aseena ja pyrkivät luomaan epävakautta Iraniin ja Venäjälle.

Energia-asiantuntija Elias Hinckleyllä on kuitenkin poikkeava ja erittäin mielenkiintoinen näkökulma Saudien todellisiin motiiveihin, joka linkittyy vahvasti ilmastopolitiikkaan ja uusiutuviin. Hinckleyn mielestä Saudi-Arabia seuraa erittäin huolestuneena keskustelua ilmastonmuutoksen torjunnasta ja vähähiilisten teknologioiden kilpailukyvyn dramaattisesta paranemisesta. Saudit ovat aidosti huolestuneita siitä, että öljylle ei ole lähitulevaisuudessa enää kysyntää.

"But in a world where a producer sees the end of its market on the horizon, then every barrel sold at a profit is more valuable than a barrel that will never be sold.  Current Saudi oil minister Ali al-Naimi had this to say about production cuts in late December: “it is not in the interest of OPEC to cut their production whatever the price is,” adding that even if prices fell to $20 “it is irrelevant.

Eräänlaisen ennustuksen nyt käsillä olevasta tilanteesta antoi Saudi-Arabian entinen öljyministeri sheikki Ahmed Zaki Yamani vuonna 2000, kun hän totesi seuraavaa:

“Thirty years from now there will be a huge amount of oil – and no buyers. Oil will be left in the ground. The Stone Age came to an end, not because we had a lack of stones, and the oil age will come to an end not because we have a lack of oil.”

Oikea kysymys ei siis välttämättä ole enää miten öljyn hinta vaikuttaa ilmastotoimiin vaan miten ilmastotoimet vaikuttavat tulevaisuudessa öljyn ja muiden fossiilisten kysyntään. Halvalla öljyllä on ilmaston kannalta enemmän positiivisia kuin negatiivisia vaikutuksia ja tästä tilanteesta tulisi ottaa kaikki mahdollinen hyöty irti. Jos maailman suurimpia öljyesiintymiä hallinnoiva maa on aidosti huolissaan siitä, ettei sen öljylle tule olemaan tulevaisuudessa tarpeeksi kysyntää, niin voidaan hyvällä syyllä sanoa, että olemme erittäin lähellä tilannetta, jossa uusiutuva ja vähähiilinen energia ottaa pysyvän etulyöntiaseman fossiilisiin.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti