torstai 29. joulukuuta 2011

Vastuuvapauslausekkeista.

Marraskuun lopussa republikaanien presidenttiehdokas Mitt Romney julkisti televisiomainoksen, joka alkoi seuraavilla sanoilla: "On October 16, 2008, Barack Obama visited New Hampshire. He promised he would fix the economy. He failed.” Mainos jatkuu kuvilla konkurssiin menneistä yrityksistä ja huutokaupatuista kodeista. Taustalla Barack Obama toteaa: "[...] if we keep talking about the economy, we're going to lose".

Lainaus oli otettu Obaman 2008 pitämästä vaalikampanjapuheesta. Sanat olivat Obaman, mutta lause oli irrotettu kontekstista. Lause meni kokonaisuudessaan näin: “Senator McCain’s campaign actually said, and I quote, if we keep talking about the economy, we’re going to lose.” (lihavointi kirjoittajan). Tiedotusvälineet olivat poikkeuksellisen valppaina, ja huomasivat heti lainauksen virheellisyyden ja harhaanjohtavuuden. Oikaisusta huolimatta, vahinko oli jo tapahtunut ja monille amerikkalaisille jäi mieleen ainoastaan Romneyn mainoksessa esitetty väite.

Yhdysvalloissa kampanjoinnin aikana käytettävät keinot ovat poikkeuksellisen aggressiivisia ja härskejä. Suomessa avoin poliittisen vastustajan mustamaalaaminen on harvinaista. Tosin meilläkin on siirrytty tiukasta asiakampanjoinnista yhä enemmän mielikuvia ja imagoa tuottavaan poliittiseen kampanjointiin. Tapaus Obama sai kuitenkin minut miettimään kontekstista irrotettujen sanojen ja tekstien tuhoisaa voimaa.

Olen kirjoittanut blogiini ajatuksiani erilaisista ympäristöasioista reilun vuoden ajan. Kävin läpi vanhoja kirjoituksiani ja huomasin, että kirjoituksissani olen kritisoinut ydinvoimaa, kapitalismia, öljy-yhtiöitä, taloustieteilijöitä, ympäristöalan yrityksiä, EU:n maatalouspolitiikkaa, ilmastoskeptikoita, kulutuskulttuuria, markkinauskovaisia, poliittisia asiantuntijoita ja jopa nimeltä muutamia HS-raadin asiantuntijajäseniä. Olen pyrkinyt mahdollisimman argumentoivaan ja asialliseen tyyliin, mutta kokenut myös samalla, että haluan tuoda mielipiteeni selkeästi (ja välillä kärkevästi) julki. En ole Obama, enkä edes alueellinen mielipidevaikuttaja, mutta rupesin miettimään mitä seurauksia voisi olla jos joku oikeasti hermostuisi teksteistäni tai ilkikurisuuttaan jopa lainaisi kirjoituksiani kontekstista irrotettuna.

Olen huomannut, että lähes kaikilla työn puolesta sähköpostia lähettävillä ihmisillä on nykyään viestin lopussa ns. vastuuvapauslauseke (legal disclaimer). Vastuuvapauslausekkeen on tarkoitus poistaa oikeudellinen vastuu kirjoitetun tekstin sisällöstä. Lyhyellä tekstinpätkällä voidaan sulkea oma juridinen vastuu tekstin sisällöstä tai siitä mahdollisesti aiheutuvista seurauksista. Melko kätevää nykyaikaisessa tiedonvälityksen viidakossa, jossa näennäisesti harmittomillakin lausahduksilla voi olla vakavia ja pitkäaikaisia seuraamuksia. Välittömästi mieleen tulee esimerkiksi tapaus ilmastotutkijoiden vuodetut sähköpostit (ns.Climategate) tai toissa viikolla uutisoidut tapaukset, joissa VTT:n tutkijoiden ydinvoima -ja turvetuotantokommentit olivat johtaneet hankaliin tilanteisiin työnantajan kanssa. Jälkimmäisessä tapauksessa jopa eduskunnan oikeusasiamies oli joutunut puuttumaan tutkijoiden sananvapautta loukkaavaan toimintaan.

Jäin miettimään tarvitsisiko bloginikin vastuusta vapauttavan maininnan? Kuluneen sanonnan mukaanhan se mikä nettiin kerran päätyy, tulee myös siellä aina pysymään. Entä jos joskus hamassa tulevaisuudessa haen työpaikkaa ja rekrytoija googlattuaan nimeni (toistaiseksi laitonta, mutta varmasti arkipäivää hakuprosesseissa) haluaa ruveta tekemään tiliä menneisyydessä kirjaamista ajatuksistani? Huomasin, että vastuuvapauslausekkeet ovat melko yleisiä myös blogimaailmassa. Erityisesti jonkun organisaation palveluksessa olevat ihmiset, mutta yksityishenkilöinä kirjoittavat, tuntuvat niitä suosivan. "Sivustolla esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta XX organisaation kantaa."

Yhdysvalloissa - tuossa oikeussalidraamojen ja kanteiden luvatussa maassa - vastuuvapauslausekkeet ovat olleet jo pitkään arkipäivää. Vanha vitsin kohde ovat esimerkiksi McDonaldsin kahvimukit, jossa lukee "Warning: contents maybe hot." Itsestään selvää, mutta ainakin juoman nauttijaa on varoitettu. Tarinan mukaan muutama ihminen ehti jo haastaa yhtiön oikeuteen kielensä polttamisesta, ennen kuin varoitus oli lisätty.

Mikä sitten olisi sopiva vastuuvapauslauseke enemmänkin julkista ajatusvihkoa muistuttavalle blogille, jonka mahdolliset haitalliset seuraukset ovat enemmän psyykkis-sosiaalisia kuin fyysisiä? Kaikista varmin olisi teksti, joka poistaa kaiken vastuun kaikista seurauksista.

"All data and information provided on this site is for informational purposes only. Aikainen kevät and its author makes no representations as to accuracy, completeness, currentness, suitability, or validity of any information on this site and will not be liable for any errors, omissions, or delays in this information or any losses, injuries, or damages arising from its display or use. All information is provided on an as-is basis."

Ehkä tämä on liian radikaalia. Muutamat blogia lukevat tutut tuskin haastaisivat minua oikeuteen. Ehkä jokin hieman kevyempi lauseke (jonka tulkitsemiseen ei tarvitse Hannes Snellmanin juristiarmeijaa) ajaisi saman asian?

"This is a personal weblog. The opinions expressed here represent my own and not those of my employer. In addition, my thoughts and opinions change from time to time…I consider this a necessary consequence of having an open mind. This weblog is intended to provide a semi-permanent point in time snapshot and manifestation of the various memes running around my brain, and as such any thoughts and opinions expressed within out-of-date posts may not the same, nor even similar, to those I may hold today."

Tämä olisi hyvä, mutta ehkä kuitenkin liian yksinkertainen.

"The information in this weblog is provided “AS IS” with no warranties, and confers no rights. This weblog does not represent the thoughts, intentions, plans or strategies of my employer. It is solely my opinion. Feel free to challenge me, disagree with me, or tell me I’m completely nuts in the comments section of each blog entry, but I reserve the right to delete any comment for any reason whatsoever (abusive, profane, rude, or anonymous comments) – so keep it polite, please."

Suosikkini taitaa olla kuitenkin Chris Lott - nimisen henkilön kirjoittama lauseke, joka juridisen puolen lisäksi on lähes runollinen ja tavoittaa paljon niitä ajatuksista, joita minulla usein kirjoituksia julkaistessani on.

"This is a blog. That fact means nothing. It is not a peer-reviewed journal, a final archive of my writing, a sponsored publication, or the product of gatekeeping and editing. That does mean something…it means that while the ideas and thoughts are often vital and the product of a long gestational period, the writing itself is not. It is essentially as it came from the keyboard: spontaneous, unproofed, unrevised, and corrected afterward only when necessary to address mistakes that grossly affect the intent. Where such changes have been made they are explicitly noted…It would be distinctly unwise – not to mention uncharitable – to play connect-the-dots with my physical life and work and my “life of the mind,” as scanty as either might be. My attitude at work, my reaction to ideas, your grade (good or bad), the length and tone of my discussion at the coffee pot, the intensity and duration of my lovemaking, the time it took for me to return your letter or email, and the quality and quantity of my response to you in any medium are probably not tied to anything you read here… at least not in a way that you will be able to confidently assume without sharing years of psychotherapy and the bills that come with it."

Lauseke päättyy hienoon toteamukseen: "I’m a human being and my blog reflects that humanity."

Haluan todeta, että blogissani esiintyvät kirjoitukset ovat hajanaisia ajatuksia erilaisista asioista, ne eivät välttämättä vastaa työnantajani tai minkään muunkaan edustamani organisaation näkemyksiä. Kirjoitukset ovat kunakin hetkenä tuotettuja ajatuksia, ja varaan oikeuden muuttaa mielipiteitäni koska tahansa. Kirjoitukset eivät välttämättä kuvaa laajemmin persoonaani, ajatusmaailmaani, arvopohjaani, poliittista suuntautumistani, kannattamaani jääkiekkojoukkuetta tai sitä tykkäänkö juoda kahvini maidolla vai ilman. Mikäli joku päivä joku tulee tekemään tiliä tähän blogiin kirjoittamistani asioista, tulen vetoamaan kaikkiin yllä esitettyihin vastuuvapauslausekkeisiin ja kiistämään kaiken vastuun niistä aiheutuvista seurauksista tai johtopäätöksistä.

Helsingissä 29.joulukuuta 2011

Matti Kahra

Yllä esitetyt lainaukset on otettu Blog Heraldin mainiosta kirjoituksesta, joka käsittelee vastuuvapauslausekkeita.

http://www.blogherald.com/2007/10/01/does-your-blog-need-a-disclaimer/



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti