Ytimiä halkaisemalla kohti kestävää tulevaisuutta?

Toimii, muttei ratkaise perimmäistä ongelmaa.

Japanissa 11.maaliskuuta tapahtunut maanjäristys ja sitä seurannut tsunami ovat aiheuttaneet massiiviset tuhot maan itäisellä rannikolla. Luonnonkatastrofi on yksi Japanin historian pahimmista. Katastrofin seurauksena myös Japanin rannikolla sijaitsevat ydinvoimalat ovat kärsineet vakavia tuhoja ja vakavan ydinonnettomuuden uhka on todellinen. Keskustelu ydinvoiman turvallisuudesta ja laajemmin sen hyödyistä ja haitoista on noussut monessa maassa politiikan keskiöön.

Ydinvoima on kokenut viime vuosina eräänlaisen uuden nousun. Monissa julkaisuissa puhutaan jopa ydinvoimarenessanssista. Ydinvoima nähdään osittaisena ratkaisuna ilmastonmuutokseen. Ydinvoiman lisäämistä kannattavat tahot pitävät sitä puhtaana ja pitkäaikaisena vaihtoehtona päästöjen vähentämiselle. Osalle ydinvoiman rakentaminen olisi siirtymäkauden vaihtoehto, kunnes teknologinen kehitys mahdollistaisi esimerkiksi fuusiovoiman käyttöönoton. Suurena kiistakapulana ydinvoimakysymyksessä ovat lyhyen aikavälin hyödyt (energiansaatavuus, kasvihuonepäästöjen vähentäminen) pitkän aikavälin riskeihin verrattuna (ydinonnettomuuksien pitkäaikaiset seuraukset, radioaktiivisen jätteen säilyttäminen, mahdolliset ydinaseet, investointien kannattavuus). Onko ydinvoimasta apua ilmastonmuutosongelman kanssa? Omasta mielestäni ei.

Ydinvoima on ensisijaisesti energiaongelman seurauksiin, ei syihin puuttumista. Sijoittamalla samat rahat heti energiatehokkuuteen -tai säästöön ja uusiutuviin energialähteisiin voidaan saavuttaa täysin sama lopputulos. Ihmiskunnan energiankäytön suurin ongelma on kulutus, ei sen tuotanto. Esimerkiksi rakennuksissa menee pahimmillaan 50 % käytetystä energiasta täysin hukkaan. Samoin autoissa 95 % energiasta kuluu auton massan liikuttamiseen, ja loput 5 % itse tarkoitukseen, eli auton sisällä olevan ihmisen ja tavaroiden liikuttamiseen. Emme yksinkertaisesti tarvitse lisää energiantuotantoa, vaan sen järkevämpää hyödyntämistä.

Ydinvoima on vallitsevan ajattelumallin jatkamista toisin keinoin. Tämä ajattelumalli on johtanut meidät nykyiseen umpikujaan, jossa vastakkain ovat ihmisten energiantarve ja ympäristön tuhoutuminen.  Ydinvoima on kallis, massiivinen ja merkittäviä haittavaikutuksia sisältävä, pinnallisesti ratkaisulta kuulostava vaihtoehto. Se ei kuitenkaan ratkaise perimmäistä ongelmaa, vain ainoastaan pitkittää edessä olevia päätöksiä. Ydinvoimakysymyksen merkittävin ongelma on, se että vastaa ainoastaan "miten?"-kysymykseen. Miten voimme tuottaa juuri tässä hetkessä mahdollisimman paljon energiaa mahdollisimman vähäpäästöisesti. Tämän kysymyksen yläpuolella on kuitenkin merkittävämpi ja perustavanlaatuisempi "miksi?"-kysymys. Miksi nykyiset tapamme tuottaa ovat niin haitallisia, miksi tuhlaamme vaivalla tuotettua energiaa huonolla hyötysuhteella ja miksi pitäisi jakaa tällä samalla ajattelumallilla? Keskittyminen ainoastaan "miten?"-kysymyksiin on ongelmallista, koska sen kautta päädymme toistamaan tehtyjä virheitä, emmekä kykene oppimaan historiasta mitään.

"Edessämme olevia merkittäviä ongelmia ei voida ratkaista ajattelun tasolla, jolla olimme kuin ongelmat alun perin syntyivät" – Albert Einstein

Päästöjen vähentäminen ja ihmiskunnan kannalta riittävän energiamäärän tuottaminen on mahdollista ilman ydinvoimaa. Vaihtoehdot ovat jo olemassa ja ne ovat kaupallisesti kannattavia. Ihmiskunnan ei tarvitse tehdä valintaa pelkästään fossiilisten energialähteiden (öljy, kivihiili, maakaasu) ja fissioreaktioon perustuvan ydinvoiman välillä. Henkilökohtaisesti en näe ydinvoimaa lyhyen aikavälin vastauksena, koska se nimenomaan syö aikaa ja rahaa uusien ratkaisujen hakemisesta. Suomessa hyvänä esimerkkinä ovat nykyiset ydinvoimapäätökset. Olkiluoto 3-reaktorin rakentaminen alkoi vuonna 2005. Tämän hetken tiedon perusteella reaktorin käyttötestaukset alkavat 2013, sähköntuotto joskus myöhemmin. Voimala on tähän mennessä maksanut noin 4,7 miljardia. Lopulliset kustannukset tuskin tulevat jäämään tähän. Olkiluoto 3:n rakentamista perusteltiin aikoinaan osittain sillä, että sen avulla voitaisiin helpottaa Suomen Kioton pöytäkirjaan liittyvän ilmastotavoitteen saavuttamisessa. Tämä ei tule toteutumaan, koska Kioton sopimuskausi päättyy 2012. Toisin sanoen eduskunnan päätöksestä laskettuna ydinvoimalan rakentaminen on jo nyt kestänyt 11 vuotta ja hanke tulee maksamaan ainakin 5 miljardia. On mielestäni varsin aiheellista kysyä mitä tuolla summalla ja vastaavassa ajassa olisi voitu saavuttaa energiatehokkuutta, energian säästöä ja uusiutuvia energianlähteitä kehittämällä. Puhumattakaan kaikkeen tähän liittyvästä kansantaloudellisesti merkittävästä työllistävästä vaikutuksesta.

Suomessa on annettu luvat kahdelle uudelle ydinvoimalalle. Nämä tulevat tuottamaan sähköä aikaisintaan 2020-luvulla. Ydinvoiman käyttöönottoon liittyvä pitkä aikataulu luo merkittävän ongelman ilmastopolitiikan toteuttamisen kannalta. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että mitä aikaisemmin päästövähennykset aloitetaan ja mitä aikaisemmin globaalit päästöt saadaan laskuun, sitä helpompaa on pitkän aikavälin vähennystavoitteen saavuttaminen. Kääntäen tämä tarkoittaa, että mitä myöhemmin toimet aloitetaan, sitä suuremmat täytyvät leikkaukset olla tulevaisuudessa. Energiansäästö – ja energiatehokkuus vähentävät päästöjä heti. Tuulimyllyn tai aurinkovoimalan voi asentaa muutamassa kuukaudessa tuottamaan uusiutuvaa sähköä. Rakennuksia voidaan eristää muutamien kuukausien urakoinnilla. Ydinvoiman kohdalla puhutaan optimaalisissakin tapauksissa useista vuosista.

Lisäydinvoimaan investoitu raha voi yhtä lailla olla pois uusiutuvista, fossiilisista tai energiansäästöstä. Kulloisetkin sillä hetkellä vaikuttavat taloudelliset näkökohdat ratkaisevat asian. Samalla kuitenkin valittu energiapoliittinen suunta on pitkäaikainen toimi, joka rajoittaa liikkumavaraa kymmeniksi vuosiksi eteenpäin. Ydinvoiman lisärakentaminen sotii suoraan energiansäästöä vastaan. Esimerkiksi Suomessa kahden lisäreaktorin rakentaminen vie merkittävästi kannustimia pois energia – ja resurssitehokkaalta tuotannolta. Suomen ydinvoimapäätöstä on kritisoitu ylioptimistisista ennusteista esim. metsäteollisuuden energiatarpeesta Suomessa.  Ydinvoimapäätöksellä mahdollistetaan teollisuudelle halpa ja pitkäaikainen energialähde, joka vähentää merkittävästi yritystoimijoiden halua ajatella resurssitehokkuutta ja energiankäyttöä.

Käytöksemme muistuttaa huumeriippuvaisen itselleen hokemaa mantraa. Voin jatkaa vielä hetken aikaa, vaikka tiedän, että tämä addiktio koituu lopulta turmiokseni. Ydinvoima tarjoaa ilmasto – ja energiakysymykseen hyvin hetkellisen helpotuksen, mutta siitä ei ole ratkaisuksi. Meidän täytyy kriittisesti tarkastella nykyisen järjestelmämme ongelmia ja siirtyä ajattelussa uudelle tasolle. Kestävä, ympäristöystävällinen ja pitkäaikainen ratkaisu energiakysymykseen voi löytyä ainoastaan uusiutuvia ja saastuttamattomia energialähteitä hyödyntämällä. Ydinvoimaan turvautuminen ratkaisee hetkellisesti yhden kysymyksen, mutta luo samalla suuren määrän ongelmia, jotka löydämme edestämme joka tapauksessa jonain päivänä.

P.S. Lopuksi totean vielä, että olen ehdottomasti ydinvoiman kannattaja! Ihmiskunnan ei tarvitse tosin rakentaa yhtään fissioreaktoria maan päälle, koska n.150 miljoonan kilometrin päässä planeetastamme on jo olemassa mahtava, saasteeton fuusioreaktori, joka tulee tuottamaan kaikkien saatavilla olevaa energiaa vielä joitain miljardeja vuosia, täysin ilmaiseksi! Lisäksi tämä reaktori tarjoaa merkittäviä positiivisia sivuvaikutuksia. Mikään kun ei voita auringonsäteilyn tuottamaa hyvänolontunnetta kesäisellä aurinkorannalla. Samaa ei voi sanoa radioaktiivisesta ydinjätteestä.