tiistai 17. joulukuuta 2013

Ovatko kivihiilen päivät viimein luetut?

Kivihiilikaivos Indonesiassa.
Viime kuukausina useat maat ja kansainväliset rahoituslaitokset ovat ilmoittaneet, että ne lopettavat uusien kivihiilivoimaloiden rahoittamisen kehitysmaissa. Aika tulee näyttämään millainen konkreettinen vaikutus linjauksilla on. Monet analyytikot uskovat kuitenkin jo nyt, että mm. Maailmanpankin tekemällä ilmoituksella tulee olemaan välitön negatiivinen vaikutus kivihiilen houkuttelevuuteen investointikohteena.


Ihmiskunnan kivihiilen käytön historia on pitkä ja monivaiheinen. Kiinassa kivihiiltä on todistetusti hyödynnetty energiaksi jo 3000 vuotta sitten. Kivihiilen laajamittainen käyttö puolestaan ulottuu aivan teollistumisen alkuaikoihin. Isossa-Britanniassa kivihiileen siirryttiin, kun energian kysyntä ylitti sen mitä vedellä ja puulla pystyttiin tuottamaan.1700-luvulla saarivaltiossa tuotettiin 80 % kaikesta maailmalla poltetusta kivihiilestä.

Yli 300 vuotta myöhemmin kivihiilen suosio yhtenä maailman merkittävimmistä energianlähteistä on edelleen vahva. Sillä tuotetaan lähes kolmannes ihmiskunnan käyttämästä energiasta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kivihiilen käyttö on lisääntynyt globaalisti yli 50 %. Kasvun takana on erityisesti kaksi maata: Kiina ja Intia.

Tällä hetkellä Kiina kuluttaa lähes puolet kaikesta kivihiilestä. Intia seuraa kovaa vauhtia perässä. Toisin kuin öljy, maailman kivihiilivarannot ovat jakautuneet hyvin tasaisesti ympäri maailmaa ja nykyennusteiden mukaan varat riittävät ainakin 100 vuodeksi. Kivihiiltä louhitaan yli 100 maassa kaikilla mantereilla, Antarktista lukuunottamatta. Monille valtioille kivihiili on yksinkertaisesti helpoiten saatavilla oleva kotimainen energialähde. 

Miksi kivihiili on niin iso ongelma? Lyhyesti ja yksinkertaisesti se on ihmisten ja ympäristön kannalta kaikkein saastuttavin energianlähde. Itse raaka-aineen louhinta aiheuttaa massiivisia ympäristötuhoja, vesistöjen saastumista ja tuhansien kaivostyöläisten kuoleman joka vuosi. Kun kivihiili poltetaan voimalassa, syntyy valtava määrä ilmastonmuutosta kiihdyttäviä hiilidioksidipäästöjä, mutta sen lisäksi myös muita vaarallisia yhdisteitä, kuten elohopeaaa, rikkidioksidia, nokea ja pienhiukkasia. Pelkästään Kiinassa näiden päästöjen on arvioitu aiheuttavan yli 250 000 ihmisen ennenaikaisen kuoleman vuosittain. Yhdysvalloissa hiilipölyä kertyy 140 miljoonaa tonnia vuodessa. Kivihiili on suurin elohopeaa ympäristöön tuottava päästölähde. Saasteet päätyvät ennen pitkää myös ihmisten keuhkoihin ja ruokalautasille.

Kivihiilen valta-asema ei näytä horjuvan helposti. World Resources Institute julkaisi vuosi sitten laajan katsauksen kivihiilen tuotannon tulevaisuuden näkymistä. Arvion mukaan maailmalla on suunnitteilla tällä hetkellä lähes 1200 uutta voimalaa 59 eri maassa. Kiinan ja Intian osuus tästä luvusta on 76 %. Iso trendi on, että kivihiilen kysyntä laskee teollisuusmaissa (USA, Saksa, UK, Ranska) ja kasvaa vastaavasti Tyynenmeren alueella (Japani, Kiina, Etelä-Korea, Intia ja Taiwan). Teollisuusmaiden kivihiilen tuotannosta suuri osa menee nykyään vientinä kehitysmaihin.

Raportti kuitenkin paljastaa, että suunnitelmien takana piilee riskejä ja rakenteellisia ongelmia, joista harvemmin puhutaan. Esimerkiksi Kiinan kivihiilitilanteen lähempi tarkastelu piirtää varsin erikoisen kuvan. Suurin osa kivihiiltä käyttävistä energiayhtiöistä ovat valtio-omisteisia ja ne ovat kärsineet merkittäviä taloudellisia tappioita viime vuosina. Raportin mukaan Kiinan viisi suurinta kivihiiliyhtiötä kärsivät yli 2,4 miljardin dollarin tuotantotappiot 2011.

Tilannetta selittää kaksi asiaa. Ensinnäkin itse energialähteen hinta kasvaa koko ajan, koska kysyntä on valtavaa. Kiinan omat varat sijaitsevat sisämaassa, ja toisaalta kysyntä on rannikkoalueiden suurissa kasvukeskuksissa. Keskushallinto haluaa myös hillitä energian hinnannousua ja on siksi määrännyt hintakaton, joka syö yritysten kykyä siirtää kustannuksia hintoihin. Investoinnit kivihiileen ovat pudonneet puoleen siitä, mitä ne olivat vielä 2005.

Näiden tekijöiden lisäksi kansalaisten vastustus kivihiilivoimaloita vastaan on kasvanut mittasuhteisiin, jossa hallinnon on pitänyt sulkea ja perua monien uusien voimaloiden rakentaminen. Näin on esimerkiksi käynyt Pekingissä ja sen lähialueilla. Kovista kustannus -ja imagopaineista johtuen WRI arvioi, että Kiinan kivihiili-investoinnit eivät tule realisoitumaan suunnitellusti.

Toisen suuren kehitysmaan eli Intian tilanne ei ole yhtään helpompi. Vaikka kapasiteetti kasvaa valtavasti, on sielläkin havaittavissa merkittäviä rakenteellisia ongelmia liittyen lisäinvestointeihin. Valtavan kysynnän synnyttämät pullonkaulat sekä moninaiset ympäristöongelmat ovat todennäköisesti aiheuttamassa tilanteen, että suunnitelluista investoinneista vain pieni osa tulee toteutumaan. 

Korkeiden hintojen ja ympäristön saastumisen lisäksi yksi kivihiilituotannon merkittävimpiä rajoituksia kummassakin maassa on makean veden saatavuus. Kivihiilen käyttäminen on hyvin vesiriippuvaista tuotannon jokaisessa vaiheessa. Louhinnan yhteydessä vettä tarvitaan raaka-aineen prosessointiin. Voimalaitoksissa sitä kuluu sekä jäähdytykseen että energian käyttökelpoiseen muotoon muuttavien turbiinien pyörittämiseen.

Mikäli Kiinan investoinnit toteutuvat suunnitellusti, tulevat kivihiilivoimalat kuluttamaan yli 10 miljardia kuutiota vettä vuosittain jo lähitulevaisuudessa. Tämä määrä vastaa yli neljännestä Keltaisenjoen vuosittaisesta vedenottomäärästä. Suurin osa suunnittelluista voimaloista sijoittuu alueille, jossa kärsitään jo nyt makean veden vähyydestä. Kasvavan maatalouden, teollisuuden ja kaupunkien kysynnän lisäksi nykyiset vesivarat eivät riitä vastaamaan kaikkeen lisäkysyntään. 

Intiassa yli puolet olemassa olevista ja suunnitelluista voimalaitoksista sijaitsevat alueilla, joissa veden saatavuus merkittävä riski.  WRIn riskikartoituksen mukaan nimenomaan Intian kivihiilivoimalat ovat kaikkein haavoittuvaisimpia tämän ongelman edessä. Veden kysyntä kasvaa samaan aikaan, kun ilmastonmuutos ja vesistöjen saastuminen vähentää käytettävissä olevia varoja. Mittakaava on yksinkertaisesti valtava. Intian teollinen vedenkäyttö kasvaa kaksi kertaa nopeammin kuin maatalouden ja kaupunkien kulutus. Konflikti kaupunkien, maanviljelijöiden ja teollisuuden tarpeiden välillä tulee olemaan nykykehityksellä väistämätön.

Ilmastonmuutosta ei voida pysäyttää, ellei kivihiilen käyttöä saada vähennetyksi merkittävästi jo lähiaikoina. Sekä Kiina että Intia ovat vedonneet köyhyyden vähentämiseen ja tarpeeseen polttaa kivihiiltä, koska sille ei ole vaihtoehtoa. Ne eivät halua rajoittaa päästöjään, ennen kuin tietty vaurauden taso on saavutettu. WRI:n raportin valossa on kuitenkin erittäin kyseenalaista onko tämä argumentti looginen. Entä jos energiantuotannon vaatimukset ovat ristiriidassa maatalouden, ihmisten käyttämän makean veden tai teollisuuden tarpeiden kanssa? Mitä järkeä on tuottaa energiaa tavalla, joka pilaa ympäristön, vesistöt sekä ihmisten hengitysilman?

Loppuen lopuksi kivihiilen käytön väheneminen tulee välttämättömäksi kahden eri muutostekijän kautta. Ensinnäkin sen käyttö kohtaa yhä suurempaa vastustusta niiden ihmisten keskuudessa, jotka kärsivät tuotannon sivuvaikutuksista. Kivihiilen aiheuttamat ympäristöongelmat - huono ilmanlaatu, saasteet, makean veden riittämättömyys - saavat paikalliset yhteisöt vastustamaan hankkeita. Tämä ei tapahdu ilmastonsuojelun nimissä, vaan oman terveyden, lähiympäristön ja vesivarojen suojelemiseksi.

Samaan aikaan kivihiilen polttamisen taloudellinen kannattavuus heikkenee, kun uusiutuvat energiamuodot tulevat halvemmmiksi. Tämä kehitys tulee tapahtumaan ilman, että kivihiilen ulkoisvaikutuksia edes otetaan huomioon. Esimerkiksi aurinkoenergian ennustetaan alittavan kivihiilen yksikkökustannukset jo lähivuosina. Intiassa Gujaratin osavaltiossa on ryhdytty päällystämään kastelukanavia aurinkopaneeleilla. Paneelit tuottavat puhdasta energiaa ja samalla vähentävät makean veden haihtumista ilmaan. Toisin kuin kivihiilen kanssa, energia ja veden saatavuus eivät ole keskenään ristiriidasta, vaan tavoitteet tukevat toisiaan. Ei tarvitse olla kummoinenkaan päätöksentekijä, että tajuaa kumpi lähestymistapa on pitkällä aikavälillä kestävämpi.

Viimeaikaisten uutisten ja raporttien valossa olen päätynyt siihen johtopäätökseen, että on erittäin epätodennäköistä, että Kiinan ja Intian suunnitelmat lisätä kivihiilen käyttöä tulevat ikinä toteutumaan. Tämä on myös planeettamme ainoa toivo ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulmasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti