torstai 1. elokuuta 2013

400 ppm ja nousee - mitä pitäisi tehdä?

Toukokuun alussa ilmakehän hiilidioksidipitoisuudeksi mitattiin 400 ppm (parts per million, osaa
Kuuluisa Keelingin käyrä
miljoonasta). Rajapyykin ylittyminen on ollut tiedossa jo jonkin aikaa, mutta siihen liittyvä vahva symboliikka sai tiedemiehet toistamaan varoituksensa lämpenevän maapallon mukanaan tuomista vaaroista.

Tilanne on kieltämättä hiuksia nostattava. Edellisen kerran vastaavia pitoisuuksia maapallolla on ollut yli kolme miljoonaa vuotta sitten, jolloin Arktinen alue oli vapaa jäästä ja merenpinta oli kymmeniä metrejä nykyistä korkeammalla. Sanomattakin on selvää, että elinolosuhteet maapallolla olivat dramaattisesti erilaiset kuin mihin olemme tottuneet. Koko ihmiskunnan historian aikana hiilidioksidipitoisuus ei ole ollut yhtä korkealla. Tupruttamalla fossiilisia polttoaineita ilmakehään ihmislaji on kääntänyt maapallon ilmastokelloa esihistorialliselle ajalle. Jo nyt ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät kaikkialla myrskyinä, kuivuutena, tulvina. WMO:n raportin mukaan viime vuosikymmenen oli lämpimin koko 1850 alkaneen mittaushistorian aikana. Jos mitään ei tehdä, huono suunta tulee jatkumaan ja ongelmat lisääntymään.

Ilmasto-ongelma on tieteellisesti todistettu, kansalaisten ja poliitikkojen priorisoima ja teknologiset ratkaisutkin ovat jo olemassa. Kaikesta puheesta ja toiminnasta huolimatta päästöt ovat jatkaneet tasaisen varmaa kasvua. Hämmästyttävää on, että nykyinen päästöjen kasvuvauhti - noin 2 % vuodessa - on lähes sama kuin se oli 1800-luvun puolivälissä, jolloin teollistuminen käynnistyi toden teolla. Pitkällä aikavälillä päästöjen kasvunopeutta ovat taittaneet ainoastaan lama ja öljykriisit. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana teollisuusmaissa harjoitettu ilmastopolitiikka on ollut globaalien päästöjen kannalta lähes merkityksetöntä. Tämä johtuu siitä, että saastuttaminen on siirtynyt maantieteellisesti kehitysmaihin.

Ainoa keino ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on eliminoida yhtälöstä sitä aiheuttava tekijä eli fossiiliset polttoaineet. Mikään määrä innovaatioita, kierrätystä, julkisen liikenteen lisäämistä tai uusiutuvaa energiaa ei riitä, ellei öljyn, kivihiilen ja maakaasun käyttöä saada ajettua alas todella nopeasti. Tämä pätee erityisesti kivihiileen, jonka käyttö on lisääntynyt yli 50 % viimeisen kymmenen vuoden aikana, pääosin Kiinan ja Intian vaurastumisen ajamana.

Monet maat suhtautuvat skitsofreenisesti ajatukseen päästöjen vähentämisestä. USA:ssa Obama julkisti kesäkuussa uuden ilmastostrategian, mutta samaan aikaan maalla on käynnissä agressiivinen liuskeöljyn - ja kaasun etsintä. Myös Australialla on suunnitelmat kotimaisten päästöjen vähentämiseksi , mutta samaan aikaan se myös kaavailee valtavia kaivoksia kivihiilen viennin lisäämiseksi. Ympäri maailmaa valtiot tekevät yhtä asiaa vasemmalla, toista oikealla kädellä.

Hiljattain julkaistun raportin mukaan valtioiden ja yritysten omistamiin fossiilisten polttoaineiden varantoihin ja niiden arvoon liittyy merkittävä ristiriita. Jotta ilmastonmuutosta voidaan rajoittaa, ei suurta osaa tunnetuista varannoista voida käyttää. Tämä tarkoittaa sitä, että niiden tulisi olla taloudellisesta näkökulmasta arvottomia. Raportin tekijät kutsuvat ilmiötä hiilikuplaksi, joka voi olla suurempi kuin 2008 koettu finanssikriisi. Monet sijoittajat ovat jo heränneet riskeihin ja lähteneet tarkastamaan omistustensa ilmastoriskejä. Yhdysvalloissa San Francisco ja 10 muuta kaupunkia ovat tehneet päätöksen luopua öljy-yhtiöiden osakkeista. Samaa esimerkkiä ovat seuranneet lukuisat yliopistot. On vain ajankysymys, koska suuret sijoitusyhtiöt ja yritykset ottavat tosissaan ristiriidan liiketoimintamahdollisuuksien jatkumisen ja ilmasto-ongelman välillä.

Fossiilisten polttoaineiden eliminoimisen lisäksi yhteiskunnat tarvitsevat tietysti edelleen energiaa. Mistä tämä sitten tulee, jos emme voi enää käyttää öljyä, kivihiiltä tai maakaasua? Onneksi uusiutuvien kohdalla tilanne näyttää erittäin myönteiseltä. Bloomberg New Energy Financen ennusteen mukaan 70 % vuoteen 2030 mennessä lisättävästä energiantuotannosta tulee olemaan uusiutuvaa. Luku sisältää vesivoimatuotannon, mutta suurin osa tulee auringosta ja tuulesta.

Etenkin aurinkoenergian kohdalla tilanne näyttää kirjaimellisesti valoisalta. Laskevat yksikkökustannukset ovat johtaneet siihen, että aurinkosähkö on jo tavallista sähköä halvempaa Australiassa, Saksassa, Portugalissa ja Yhdysvaltojen eteläosissa. Japanissa, Etelä-Koreassa ja Isossa-Britanniassa menee vielä vielä muutama vuosi. Merkittävintä on, että suurimmassa osassa maailmaa aurinkoenergiasta tulee halvin vaihtoehto vuoteen 2020 mennessä, markkinaehtoisesti ilman minkäänlaisia tukia.

Ilmastonmuutoksen hillintä vaatii kahden raiteen strategian. Fossiilisten polttoaineiden käyttö tulee saada loppumaan mahdollisimman nopeasti. Yli 80 % tiedossa olevista varannoista tulisi jättää hyödyntämättä. Jotta ihmiskunnan energiantarve voidaan tyydyttää, tulee syntynyt aukko korvata uusiutuvilla ja energiatehokkuudella. Onneksi kummastakin suuntauksesta on nähtävissä jo melko vahvoja signaaleja maailmalla. Viime aikaisen kehityksen valossa ilmastonmuutos on lakannut olemasta tieteellinen, teknologinen tai taloudellinen ongelma. Nyt on kyse enää puhtaasta tahdosta. Löytyykö sitä?










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti