Öljy-yhtiöiden vaihtoehdot Pariisin jälkeen - sopeudu tai kuole.

Viisi suurinta yksityistä öljy-yhtiötä.

• Maailman suurimmat yksityiset öljy-yhtiöt ovat vaikeuksissa, koska niiden liiketoimintamalli on haavoittuvainen nopeasti muuttuvan toimintaympäristön sekä ilmasto -ja energiapolitiikan puristuksessa
• Yritysten huono tuloskehitys, puutteelliset riskiarviot ja haluttomuus vastata sijoittajien ilmastovaatimuksiin kertovat heikosta sopeutumiskyvystä
• Tilanne tulee ainoastaan vaikeutumaan tästä eteenpäin. Öljy-yhtiöiden vaihtoehtoina on sopeutua uuteen toimintaympäristöön tai kuihtua asteittain markkinoiden ja sääntelyn puristuksessa. 

Kansainväliset öljy-yhtiöt (International Oil Companies, IOC) ovat olleet ihmiskunnan historian tuottoisimpia ja vaikutusvaltaisimpia yrityksiä. Liikevaihdolla mitattuna viisi suurinta yritystä - Shell, ExxonMobil, BP, Total, Chevron - mahtuisivat maailman 50 suurimman kansantalouden joukkoon.

Menestyksekkäästä historiastaan huolimatta yritysten tulevaisuus on vaakalaudalla. Energiamarkkinoiden toimintaympäristö on muuttunut nopeasti ja öljy-yhtiöt ovat kohdanneet suuria vaikeuksia sopeutuessaan uuteen tilanteeseen.

Öljy-yhtiöiden ongelmat johtuvat sekä sisäistä että ulkoisista tekijöistä. Sisäisistä tekijöistä merkittävin on yhtiöiden 1990-luvun alusta harjoittama liiketoimintalli, jossa voiton maksimointi perustui uusien öljy -ja kaasuesiintymien hankintaan ja kulujen optimointiin erityisesti ulkoistuksia tekemällä. Valitun strategian keskeisenä oletuksena oli tasaisesti ja loputtomiin kasvava öljyn kysyntä.

Todellisuus on kuitenkin ollut toinen. Öljy-yhtiöiden keskeisillä markkinoilla eli teollisuusmaissa kysyntä kääntyi laskuun 10 vuotta sitten ja samalla yritysten pääomakulut ovat karanneet pilviin. On selvää, että vähentynyt kysyntä ja lisääntyneet kulut ovat myrkkyä mille tahansa liiketoiminnalle. Mutta erityisesti ne rokottavat valtavia pääomia -ja teknologista osaamista vaativaa öljy- ja kaasuteollisuutta.

Öljy-yhtiöiden suurimmat haasteet löytyvät kuitenkin ulkopuolisista tekijöistä. Päänsärkyä yritysten johtoportaassa aiheuttavat sekä öljyn hintakehitys että ilmastopolitiikka. Kaksi vuotta sitten alkanut öljyn hinnan alamäki on heikentänyt yhtiöiden taloudellista kannattavuutta rajusti. Pelkästään vuonna 2015 öljy-yhtiöiden osakkeiden arvo putosi yli 33 prosenttia, liikevoitot laskivat ja velkaantuminen kiihtyi.

On tärkeää huomata, että öljy -ja kaasuteollisuuden tuotot ovat jääneet muun teollisuuden jalkoihin jo kymmenen vuoden ajan. Tämä kertoo, että yhtiöiden ongelmat ovat luonteeltaan pelkkää öljyn hinnan romahdusta syvempiä ja perustavanlaatuisempia.

Stevens (2016) 

Yksi suurimmista riskeistä öljy-yhtiöiden kannalta on ilmasto -ja energiapolitiikan nopea muutos ja paine fossiilisia polttoaineita tuottavien yhtiöiden suuntaan. Viime vuosina öljy-yhtiöt ovat upottaneet miljardikaupalla rahaa kalliisiin ja vaikeisiin poraushankkeisiin mm. Arktiksella. Suurin osa maailman halvoista öljykentistä on kansallisten öljy-yhtiöiden (National Oil Companies, NOC) hallussa etenkin Lähi-idässä ja nämä toimijat määrittävät markkinoiden suunnan.

Yksityisten öljy-yhtiöiden pääoma -ja käyttökustannukset ovat kasvaneet radikaalisti viime vuosina ja samalla tuotannon  riskikertoimet ovat kohonneet. Tuoreessa muistissa on esimerkiksi BP:n aiheuttama öljyvuoto Meksikonlahdella vuonna 2010 ja siitä seuranneet miljardikorvaukset tai Shellin tuloksettomat poraushankkeet Alaskassa.

Jo pitkään on tiedetty, että ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää fossiilisten polttoaineiden käytön lopettamista tällä vuosisadalla. Pariisin historiallinen ilmastosopimus oli näiden tavoitteiden paaluttamista ja sopimuksen kautta asetettiin tiukat päästövähennystavoitteet tuleville vuosikymmenille. Öljyn osalta laskelmissa on päädytty siihen, että 35 prosenttia hyödynnettävissä olevista esiintymistä pitää jättää rauhaan.

Öljy-yhtiöiden strategioissa tätä skenaariota ei ole kuitenkaan edes huomioitu vaihtoehtona. Vuonna 2012 tehty tutkimus osoitti, että yhtiöiden ilmastoriskien raportointi oli huonoa  tai olematonta kautta linjan. Eurooppalaiset Shell, Total ja BP  olivat amerikkalaisia kilpakumppaneitaan parempia, mutta vain koska ExxonMobil ja Chevron olivat niin surkeita. Muutamaa vuotta myöhemmin tehdyssä tutkimuksessa havaittin, että juhlapuheista huolimatta öljy-yhtiöiden pyrkimys edistää ilmastotoimia konkreettisesti on keskimäärin heikkoa tai jopa päinvastaista.

Miltä tilanne näyttää toukokuussa 2016? Tällä viikolla neljä viidestä suurimmasta öljy-yhtiöstä pitivät vuosikokouksen ja näiden tilaisuuksien kautta on mahdollista katsoa ensi kertaa yhtiöiden asemoitumista uudessa tilanteessa. Onko mikään muuttunut Pariisin historiallisen ilmastokokouksen jälkeen? Ovatko öljy-yhtiöt päivittäneet omaa tilannearviotaan ja varautuneet paremmin toimintaympäristön vääjäämättömään muutokseen?  Käyn seuraavaksi yhtiöt yksitellen läpi. 

1. SHELL 

Shellin  mukaan yhtiö ei voi siirtyä nopealla aikataululla uusiutuvan energian tuottajaksi, koska se vaarantaisi yhtiön osingonmaksukyvyn ja koko olemassaolon. Shellin mukaan ilmastotavoitteista huolimatta öljy -ja kaasuinvestointien taso tulee säilymään korkeana tulevaisuudessa. Vuosikokouksen äänestyksessä hylättiin ehdotus investoida öljy -ja  kaasutulot uusiutuviin energialähteisiin. 

Yhtiö julkaisi aiemmin tässä kuussa raportin, jossa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitetta pidettiin erittäin haastavina ja vähän Shellin liiketoimintaan vaikuttavina. Pieniä edistysaskeleita on kuitenkin havaittavissa sekä ilmastoriskien tunnistamisen että päästövähennystavoitteiden toteuttamisen suhteen. 

2. TOTAL 

Ranskalainen Total vaikuttaa ottaneensa toimintaympäristön muutoksen vakavissaan. Vuosikokouksessa ja sen yhteydessä julkaistussa strategiapaperissa nostetaan esille tavoite vähentää Arktisen alueen ja Kanadan öljyhiekkojen investointeja, nostaa uusiutuvien osuus (aurinko, biopolttoaineet) 20 prosenttiin portfoliosta seuraavan kymmenen vuoden aikana sekä käyttää sisäistä 30-40 dollarin hintaa päästöille. Yhtiön oma strategia on päivitetty Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukaisesti vastaamaan alle kahden asteen polkua. 

3. EXXON MOBIL ja 4. CHEVRON 

Yhdysvalloissa päämajaansa pitävät Exxon Mobil ja Chevron ovat osoittaneet kaikista vähiten kykyä ymmärtää toimintaympäristön muutosta. Kummankin yhtiön vuosikokouksessa hylättiin aloitteet paremman läpinäkyvyyden takaamiseksi ilmastotoimien suhteen. Exxon tunnistaa Pariisin ilmastosopimuksen mahdollisen vaikutuksen omalle liiketoiminnalleen ja arvioi, että päästöjen ulkoisvaikutusten hinnoittelu voi aiheuttaa merkittäviä kustannuksia tulevaisuudessa. Chevronin osalta Pariisi nähdään asiana, jolla voi olla vaikutusta yhtiön liiketoimintaan ja erityisesti sääntelyriskeihin. Analyysi riskeistä on kuitenkin lähes muuttumaton vuoteen 2014 verrattuna.

5. BRITISH PETROLEUM

BP:n vuosikokous pidettiin jo aiemmin huhtikuussa. Yhtiön oman energiakatsauksen keskeinen oletus on edelleen, että fossiilisten polttoaineiden käyttö ei vähene ja maapallon lämpötila nousee siitä johtuen 4-6 astetta. Katsaukseen on kuitenkin lisätty "nopean muutoksen"-skenaario, joka on kunnianhimoisempi, mutta riittämätön Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen. Yhtiökokouksessa johtoa kritisoitiin läpinäkymättömyydestä ilmastoriskien raportoimisessa. Lisäksi yhtiö on huonosti valmistautunut toimintaympäristön nopeaan muutokseen ja suunnittelee edelleen offshore-porauskohteisiin investoimista (muun muassa Australian Bightissä). Vuosikokouksessa hyväksyttiin lausuma, jossa yhtiön pyydetään parantamaan päästöraportointia sekä projektien ilmastoriskiarvioita. 

Yhteenvetona voi todeta, että Total on yhtiöistä pisimmällä ilmastotoimien suhteen ja heti perässä tulevat Shell ja BP. Peräpäässä ovat edelleen amerikkalaiset ExxonMobil ja Chevron. Totalia lukuun ottamatta kaikki yhtiöt ovat haluttomia ottamaan Pariisissa sovitut ilmastotavoitteet liiketoimintansa uusiksi reunaehdoiksi. Total on myös ainoa yhtiö, joka on sitounut määrällisesti vähentämään öljyn ja kaasun osuutta sijoitusportfoliossa. Kaikki yhtiöt näkevät öljyn kysynnän kasvavan edelleen eivätkä yksilöi mahdollista riskejä sen suhteen, että merkittävä osuus maailman öljyvarannoista jäisi käyttämättä.

Yhtiöiden muutoskyvyttömyyden vakavin oire on ehkä se, että kasvava osuus sijoittajista vaatii niiltä enemmän läpinäkyvyyttä ja toimia ilmastoriskien suhteen. Toistaiseksi ilmastosijoittajat ovat jääneet vähemmistöön vuosikokouksen äänestyksissä, mutta on vain ajan kysymys, milloin voimasuhteet kääntyvät päälaelleen. ExxonMobilin ja Chevronin osalta voimasuhteet  olivat tänä vuonna tasaisemmat kuin koskaan ja jo 40 prosenttia sijoittajista äänesti ilmastotoimien lisäämisen puolesta. Total on kuitenkin toistaiseksi ainoa öljy-yhtiö, joka on konkreettisesti ilmoittanut siirtävänsä sijoitustensa painopistettä pois öljystä ja kaasusta tulevaisuudessa.

Öljy-yhtiöt selkeästi kipuilevat oman pitkään käytössä olleen liiketoimintamallin ja nopeasti muuttuvan toimintaympäristön suhteen. Euroopassa yhtiöt ovat aavistuksen verran pidemmällä kuin Yhdysvalloissa. Kokonaisuutena öljy-yhtiöiden tilannearvioita ja riskianalyysejä voidaan pitää riittämättöminä ja liian hitaasti muuttuvina suhteessa ympäröivään todellisuuteen. Tämä asettaa niiden liiketoiminnan erittäin haavoittuvaiseksi energiamarkkinoiden ja ilmastopolitiikan nopeasti muuttuvassa todellisuudessa. Yrityshistoriasta tiedetään, että omaehtoinen muutos on aina parempi ja kivuttomampi kuin pakon edessä toimiminen.  Öljy-yhtiöiden osalta on menossa klassinen sopeudu tai kuole-vaihe. Tällä hetkellä ainoastaan yksi öljy-yhtiö näyttää edes jonkinlaisia muutoksen merkkejä. Vain aika näyttää kuka selviää hengissä ja mitä yhtiöistä jää jäljelle muutosvaiheen jälkeen.