Japanin riskialtis energiapolitiikka.

Copyright: Daniel Bachler

• Japani on yksi maailman suurimpia talouksia ja erittäin riippuvainen tuontienergiasta 
• Ydinenergia on ollut vuosikymmeniä Japanin energiapolitiikan kulmakivi, mutta Fukushiman onnettomuus vuonna 2011 muutti tilannetta dramaattisesti 
• Onnettomuuden jälkimainingeissa Japani yrittää muuttaa energiajärjestelmäänsä kahdella tavalla: panostamalla kivihiileen ja vetytalouteen. Kummatkin tavoitteet kasvattavat Japanin päästöjä ja energian tuontiriippuvuutta.
• Valittu tie sisältää huomattavia taloudellisia ja poliittisia riskejä. Mittavat energiainvestoinnit voivat osoittautua talouden ja teollisuuden kannalta erittäin ongelmallisiksi jo lähivuosina

______________________________________________________________________________

Japanin energiapolitiikka ennen ja jälkeen Fukushiman

Japani on maailman kolmanneksi suurin talous. Maa on tunnettu omaleimaisesta kulttuurista ja toisaalta huipputeknologiasta sekä teollisuudesta. Energian suhteen Japani on poikkeuksellisen riippuvainen tuonnista (85 %). Japanilaiset käyttävät maailman kolmanneksi eniten öljyä, heti USA:n ja Kiinan jälkeen. Kokonaisuutena maa on maailman toiseksi suurin fossiilisten polttoaineiden tuoja. Korkean elintason ja teollisuustuotannon suurmaana Japani on myös yksi maailman suurimpia saastuttajia (6.sijalla, ennen Brasiliaa ja Saksaa).

Japanin mitättömät omat energiavarat ovat tarkoittaneet sitä, että jo teollistumisen alkuvaiheessa ydinvoimalla nähtiin olevan keskeinen rooli energiantuotannossa. Maan ensimmäinen ydinvoimala käynnistyi 1960-luvulla ja 70-luvun öljykriisistä lähtien ydinvoimalla tuotettu sähkö on ollut energiapolitiikan kulmakivi ja strateginen prioriteetti. Vuosikymmeniä strategia palveli yhteiskunnan ja teollisuuden tarpeita. Maan yli 50 ydinvoimalaa jauhoivat päästöttömästi 30 % maan sähköstä ja osuuden oli tarkoitus kasvaa lähelle 40 % lähivuosina.

Ydinvoimalla suunniteltiin olevan myös keskeinen rooli Japanin ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Pitkällä aikavälillä ydinvoiman oli tarkoitus tuottaa yli puolet Japanin päästövähennyksistä ja samalla toimia merkittävimpänä energialähteenä tällä vuosisadalla. Tämä kaikki muuttui 2011, kun Sendain maanjäristys ja sitä seurannut tsunami tuhosi Fukushimassa useita voimaloita. Onnettomuutta seurannut yhteiskunnallinen hätätila  pysäytti kaikki toiminnassa olevat ydinvoimalat. Japanin ydinvoimasuunnitelmat ja energiapolitiikan kulmakivi lensivät kerralla romukoppaan. Neljä vuotta myöhemmin vain yksi voimala on käynnistetty uudelleen. Ydinvoiman alasajon takia sähkön hinta on noussut jopa 30 % ja energiatuonti on kasvanut yli 270 miljardilla dollarilla. Lisääntyvät energiakustannukset ovat iso kansantaloudellinen ongelma, joka lisää sekä kotitalouksien että teollisuuden kustannuksia.

Kivihiilen käytön lisääminen kotimaassa ja ulkomailla 

Japanin energia -ja ilmastopolitiikan kannalta Fukushima oli todellinen täystyrmäys. Onnettomuuden jättämää tuotantovajetta on korvattu yhä enemmän fossiilisilla polttoaineilla, erityisesti kivihiilellä. Japanissa on tällä hetkellä rakenteilla yli 40 kivihiilivoimalaa. Kivihiilen lisääminen uhkaa lukita maan täysin väärään suuntaan osoittavalle päästöpolulle. Japani on ainoa G7-maa, joka lisää merkittävästi tuotantoa samalla, kun muut pyrkivät siitä eroon.

Kivihiilen lisääminen ei ole ainoastaan kotimaisen energiapolitiikan tavoite. Japanin hallitus on kääntänyt katseensa kehitysmaihin, joihin se toivoo myyvänsä japanilaisella teknologialla varustettuja hiilivoimaloita. Markkinoiden kasvattaminen ei rajoitu pelkkään myyntiin, vaan se on saanut aggressiviisempia muotoja. Japanista on tullut viime vuosina maailman suurin ja aktiivisin kivihiilituotannon rahoittaja.

Vuosien 2007-2014 välisenä aikana nousevan auringon maa rahoitti yli 20 miljardilla dollarilla kivihiilen tuotannon lisäämiseen tähtääviä hankkeita muissa maissa. Luku vastaa yli neljännestä kaikesta kivihiilen käytön lisäämiseen osoitetusta rahasta maapallolla. Rahoitusta on ohjattu sekä voimaloihin että kivihiililouhoksiin. Japani käyttää hyväkseen erilaisia keinoja tehdäkseen kivihiilestä mahdollisimman houkuttelevaa. Yksi niistä on halpa vientiluototus Japan Bank For International Cooperationin kautta.

Japanin valitsema polku on erittäin ongelmallinen ilmastopolitiikan kannalta. Lisäksi kivihiilen käytön lisäämisen kotimaassa ja ulkomailla voi osoittautua kohtalokkaaksi taloudelliseksi virheeksi. Kivihiilen tilanne globaaleilla markkinoilla käy yhä hankalammaksi. Mitä käy japanilaisille hankkeille, jos tuotto-odotukset muuttuvat radikaalisti ilmastopolitiikan takia? Monet japanilaiset ovat oikeutetusti huolissaan myös maan kansainvälisestä maineesta ja vientiteollisuuden brändistä.

Vetytalous ratkaisuna energiapolitiikan haasteisiin?

Kivihiilen lisäksi Japanin energiapolitiikassa toisen kivijalan muodostaa vetytalous. Maa suunnittelee tulevaisuudessa korvaavansa fossiiliset polttoaineet vedyllä. Vety on houkutteleva, koska sitä on lähes rajattomasti (sitoutuneena veteen) ja poltettaessa siitä ei synny lainkaan päästöjä, ainoastaan vettä. Kuulostaa äkkiseltään liian hyvältä ollakseen totta.

Vetytalouden suurin haaste on kuitenkin se mistä vety saadaan? Vetyä on paljon, mutta se ei ole energialähde vaan ainoastaan energiankantaja. Jotta vetyä voidaan käyttää energiaksi, pitää se ensin tuottaa. Ja tämä prosessi vaatii energiaa. Tällä hetkellä käytännössä kaikki mailmassa tuotettu vety valmistetaan fossiilisilla polttoaineilla.

Vetyyn liittyvät haasteet eivät ole kuitenkaan lannistaneet japanilaisia. Osana 2020 pidettäviä olympialaisia Japani aikoo investoida hurjia summia luodakseen vetytalouden edellyttämän infrastuktuurin ja esitelläkseen maailmalle tätä ratkaisuna ilmastonmuutokseen ja energiatarpeiden tyydyttämiseen. Pelkästään vetytankkausasemien lisäämisen on arvioitu maksavan Japanin valtiolle yli 300 miljardia jeniä. Kunnianhimoisista suunnitelmista ollaan jo nyt pahasti jäljessä. Kritiikki vetytalouden investointien järkevyyttä kohtaan kasvaa jatkuvasti.

Vety vs. sähkö liikenteessä

Suurimman vetypanostuksen Japani on tekemässä autoteollisuudessa. Japani on yksi maailman kolmesta suurimmasta autoja valmistavasta maasta. Japani on onnistunut tähän asti valmistamaan laadukkaita ja teknisesti edistyneitä autoja maailman markkinoille. Autoteollisuus on kuitenkin historiallisessa murrospisteessä. Öljyä käyttävien polttomoottoriautojen tilalle etsitään kuumeisesti vähähiilisiä ja saastuttamattomia ratkaisuja. Volkswagenista käynnistynyt dieselskandaali tulee todennäköisesti kiihdyttämään tätä muutosta.

Maailman suurimmat autovalmistajat ovat panostamassa sähköautoihin. Japanilaiset puolestaan investoivat vedyllä käyviin polttokennoautoihin osana vetytalouden konseptia. Tämän kehityksen etunenässä on Japanin suurin autonvalmistaja Toyota ja pian myyntiin tuleva Mirai ("tulevaisuus")-automalli. Monet kuitenkin arvioivat, että vetyautojen tulevaisuus ei ole ruusuinen. Vetyautot ovat suorituskyvyltään ja hyötysuhteeltaan paljon sähköautoja heikompia. Vetyteknologia on teknisesti monimutkaisempaa. Vedyn tuotanto, kuljetus ja varastointi on teknisesti haastavaa ja kallista. Ja kuten edellä mainittiin, on vetytalouden vaatima infrastruktuuri on rakennettava käytännössä nollista.

Onko vetytalous taloudellisesti kannattavaa ja ilmastoystävällistä?

Japanin nykyinen hallitus rakentaa vetytaloutta massiivisilla julkisilla investoinneilla tähtäimenään vuoden 2020 olympialaiset. Vetytalouden taloudellinen järkevyys ja ilmastovaikutukset on kuitenkin kyseenalaistettu monelta kantilta. Suurin ongelma on vedyn tuottaminen samaan aikaan taloudellisesti ja ympäristöystävällisesti. Koska Japanilla on hyvin vähän energialähteitä omasta takaa, joudutaan vedyn tuottamiseen vaadittava energia tekemään tuontipolttoaineilla.

Suunnitelmissa on kivihiilen laivaaminen Australiasta tai vesivoiman käyttäminen Kanadassa tai Venäjällä. Joka tapauksessa joko kivihiili tai tuotettu vety pitäisi kuljettaa muualta maailmasta Japaniin. Tämä tulisi olemaan erittäin kallista ja monimutkaista. Ja mitä enemmän prosessiin kuluu energiaa, sitä pienemmät ovat ilmastohyödyt. Varsinkin siinä tapauksessa, jos vety tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. On vaikea nähdä, miten Japani saisi tämän yhtälön toimimaan samaan aikaan taloudellisesti ja ympäristöystävällisesti.

Vetytalouden -ja autojen yleistymisen tiellä on monia erittäin suuria ja konkreettisia esteitä. Toistaiseksi Japani on puskemassa eteenpäin yhtä suurella varmuudella kuin 70-luvulta alkanutta ydinvoimapolitiikkaa. Fukushiman jälkeen olisi luullut, että Japanissa tiedostettaisiin riskit strategiassa, jossa kaikki munat laitetaan samaan koriin. Voi nimittäin olla, että muu maailma menee eri suuntaan kuin Japanin valitsema kivihiilen ja vedyn tie.

Miten energiavallankumous rahoitetaan?

Miten pitää valot päällä tuhoamatta planeettaa?

1900-luvun huima yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys saavutettiin pitkälti fossiilisten polttoaineiden – öljyn, kivihiilen ja maakaasun – ansiosta. Talouskasvu on ollut mahdollista, koska ihmiskunta on voinut hyödyntää halpaa ja helposti saatavilla olevaa energiaa. Olemme nyt pisteessä, jossa tämän toimintamallin haitat ovat kasvaneet hyötyjä suuremmiksi ja tarvitaan radikaali suunnanmuutos nykyisistä tavoista tuottaa ja kuluttaa energiaa.

Haaste ei ole pieni eikä se ole helppo. Globaali energiankulutus kasvaa edelleen hurjalla vauhdilla. Viimeisen 25 vuoden aikana maailmantalouden koko on kaksinkertaistunut ja energiankulutus on lisääntynyt vastaavasti puolella. Suurin osa energiankulutuksen kasvusta on tapahtunut kehitysmaissa, erityisesti Kiinassa, jossa satoja miljoonia ihmisiä nousee köyhyydestä kohti länsimaista elintasoa.

Energiaa siis tarvitaan, mutta fossiilisia polttoaineita ei voida käyttää edes nykytahdilla kahdesta hyvin yksinkertaisesta syystä.  Ensinnäkin öljy, maakaasu ja kivihiilivarannot loppuvat joka tapauksessa. Toisekseen tiedämme melko tarkasti, että ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi suurinta osaa jo tiedossa olevista varannoista ei voida käyttää. Haaste on valtava, mutta meillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Ihmiskunnan täytyy löytää kestävämpiä tapoja tuottaa energiaa.

Energiamarkkinoilla on tällä hetkellä hyvin paljon epävarmuutta ja liikehdintää. Investoijan näkökulmasta tilanne on kimurantti. Öljyn hinta on sahannut viime vuosina 45–145 dollarin välillä. 2000-luvulla öljy –ja kaasuteollisuuden pääomakustannukset kasvoivat 250 miljardista yli 700 miljardiin. Valtavilla lisäinvestoinneilla raakaöljyn tuotantoa saatiin lisättyä vain 11 %, käytännössä Pohjois-Amerikan epäkonventionaalisten (liuskekaasu -ja öljy, Kanadan öjyhiekat) esiintymien takia. Perinteisten öljyesiintymien tuotanto saavutti huipun jo kymmenen vuotta sitten. Tulevaisuudessa panos-tuotossuhde heikkenee yhä enemmän.

Investointi -ja kannattavuushaasteet koskevat öljyn lisäksi koko fossiiliteollisuutta. Euroopan viisi suurinta energiayhtiötä ovat menettäneet lähes 100 miljardia (37 %) markkkina-arvostaan 2008-2013 välisenä aikana. Yhdysvalloissa kivihiiliyhtiöitä menee konkurssiin kovalla tahdilla ja Kiinassa on turvauduttu massiivisiin irtisanomisiin kannattavuuden takaamiseksi.

Markkinoiden epävarmuus ja suuret heilahtelut kertovat selkeästi, että muutosvaihe fossiilisen ja vähähiilisen energiajärjestelmän välillä on alkanut. Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan  investointipäätöksiä ohjaavat yhä vahvemmin erilaiset julkisen vallan tekemät interventiot, joilla energiamarkkinoita yritetään ohjata uusille urille. EU:ssa tämä näkyy päällekkäisinä toimina päästökaupan, uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden lisäämisen suhteen. Markkinaehtoiset investoinnit vähenevät samalla, kun valtioiden ohjaus lisääntyy. Toiminnan seurauksena hinnat heittelevät voimakkaasti ja yritysten on vaikea arvioida mihin tuotantomuotoihin rahat kannattaisi laittaa kiinni tuoton synnyttämiseksi. 

Muutosprosessi on kuitenkin laitettu käyntiin ja nyt pitää miettiä miten sitä voitaisiin parhaalla tavalla edistää. Suomeksi sanottuna kysymys kuuluu mistä löydetään rahat energiavallankumoukseen? Katsotaan asiaa ensin nykyisten investointivirtojen näkökulmasta. IEA:n mukaan maailmassa investoidaan joka vuosi 1600 miljardia dollaria energiainfrastruktuuriin. Tästä summasta 1120 miljardia (70 %) ohjautuu fossiilisten polttoaineiden hyödyntämiseen. Kun lukua paloitellaan vielä osiin huomataan, että  yli puolet näistä rahoista menee siihen, että nykyiset tuotantotasot pysyvät samana. 560 miljardia dollaria vuodessa järjestelmään, josta pitäisi pyrkiä pikaisesti eroon. 

IEA arvioi edelleen, että seuraavan 20 vuoden aikana energia-alan investoinnit tulevat olemaan 48 000 miljardia dollaria, eli noin 2400 miljardia vuosittain. Nykyisten investointien uudelleensuuntaamisessa piilee energiavallankumouksen suuri mahdollisuus. Entä jos rahat käytettäisiin siihen, että joka tapauksessa tehtävät investoinnit suunnattaisiin vähähiilisiin vaihtoehtoihin?  Jos investoinnit suunnitellaan jo nyt kaukonäköisesti ja viisaasti voidaan niillä synnyttää tehokkaampi, vähäpäästöisempi ja älykkäämpi tulevaisuuden energiajärjestelmä ilman lisäkustannuksia. Kyse on valinnasta kahden tulevaisuuspolun välillä.

Miten tuo valtava rahamäärä saataisiin sitten ohjattua vähähiilisiin tuotantomuotoihin? Ohessa neljä keskeistä tekijää, jotka auttaisivat investointivirtojen suuntaamisessa. 

1. Vähähiiliseen maailmaan sitoutuminen globaalisti - kunnianhimoinen ilmastosopimus Pariisista

Yhteinen ja keskeisin energia-alan päätöksentekoon vaikuttava asia on investointien elinkaaren aikainen tuotto-odotus. Ilmastopolitiikassa tapahtuu tällä hetkellä valtavasti. 150 maailman maata – 90 % globaaleista päästöistä – on sitoutunut päästövähennyksiin. Sekä teollisuus – että kehitysmaat näkevät ilmastonmuutoksen hillinnän liiketaloudelliset mahdollisuudet. Suuryritykset näkevät uusiutuvan energian lisäämisessä kilpailuedun. Maailman suurimmat sähköyhtiöt vaativat poliitikoilta selkeitä päätöksiä investointien ohjaamiseksi.  

Energia-alan näkökulmasta investointisignaali on kuitenkin vielä liian vaimea. Joulukuussa Pariisissa neuvoteltava globaali ilmastosopimus voi muuttaa tilanteen. Kunnianhimoinen ja kattava sopimus sekä selkeät toimenpiteet maapallon lämpenemisen rajoittamiseksi viestittävät vahvasti mihin tuotantomuotoihin seuraavina vuosina kannattaa rahansa laittaa. Tuotto-odotusten kannalta on keskeistä tietää miltä maailma näyttää vuonna 2050.

2. Reilu pelikenttä fossiilisten ja vähähiilisten vaihtoehtojen välille - hinnat kuntoon

Julkisuudessa käydään paljon keskustelua vähähiilisten ratkaisujen tukemisen järkevyydestä ja kustannuksista. Suurin ongelma on kuitenkin se, että fossiiliset polttoaineet nauttivat tällä hetkellä kahdenlaisia etuoikeuksia suhteessa vähähiilisiin ratkaisuihin. Maat tukevat suoraan fossiilisten polttoaineiden tuottamista (yli 500 miljardia per vuosi) ja samalla päästöistä aiheutuvat ulkoisvaikutukset maksaa yhteiskunta (yli 5300 miljardia per vuosi). Niin kauan kuin fossiiliset polttoaineet nauttivat näistä etuoikeuksista, ei vaihtoehtoisilla tuotantomuodoilla ole mahdollisuuksia pärjätä investointikilpailussa. 

Hintojen ja markkinatilanteen tasaamiseksi maiden tulee poistaa vääristävät tuet ja varmistaa, että saastuttajat maksavat myymiensä tuotteiden ulkoisvaikutuksista esimerkiksi hiiliveron avulla. Matala öljyn hinta ja vaikea taloustilanne on jo saanut monet maat pienentämään fossiilisille maksettavia tukiaisia. Poliittisten päättäjien pitää määrätietoisesti käyttää julkista valtaa vääristyneen hintasignaalin tasapainottamiseksi.

3. Uudet rahoitusmallit tukemaan investointeja vähähiilisiin ratkaisuihin

IEA:n mukaan energiainvestointien pitää kasvaa merkittävästi, jotta globaali energiajärjestelmä pystyy muuttumaan vähähiiliseksi ja ihmiskunta välttämään ilmaston lämpenemisen pahimmat seuraukset. Fossiilinen energiantuotanto on ollut perinteisesti hyvin pääomaintensiivistä ja keskittynyttä. Tämä tilanne muuttuu, kun maailma siirtyy kohti hajautetumpaa ja pienimuotoisempaa energian tuotantoa (esim. tuuli -ja aurinkoenergia) 

Muutos edellyttää rahoitusmarkkinoilla toimia, jolla hankkeita voidaan kerätä yhteen ja rahoitusta järjestää uusilla tavoilla. Kotitalouksien kohdalla erilaiset innovatiiviset palvelumallit (esim. aurinkoenergian tai energiatehokkuuden leasing-palvelut) mahdollistavat siirtymisen energiakuluista investointeihin. 

IEA:n mukaan yksi keskeinen toimija energiavallankumouksen rahoittamisessa voisi olla institutionaaliset sijoittajat (esim. investointi -ja eläkerahastot sekä valtiolliset rahastot), koska niiden toimintaa ohjaa usein pidempi sijoitushorisontti ja tarve hakea tasaista tuottoa. Rahoitusmarkkinoilla tarvitaan joka tapauksessa uudenlaisia toimintamalleja, jotta rahoitus saadaan virtaamaan isommalla vaihteella vähähiilisiin ratkaisuihin.

4. Kohti parempaa päätöksentekoa - kestävien investointimallien kehittäminen

Yksi suurimmista esteistä vähähiilisten investointien suhteen on lyhyen aikavälin korostuminen  sekä ulkoisvaikutusten alihinnoittelu. Tuotto syntyy lähivuosina, haittojen kustannukset vasta vuosisadan kuluessa. 

Tilanteen korjaamiseksi investoijien päätöksentekoon pitää sisällyttää kriteerit, jotka antavat todellisuutta paremmin kuvaavan arvion tuotosta ja riskeistä pitkällä aikavälillä. (Kuolleella planeetalla ei makseta eläkkeitä tai osinkoja.) Investointien suunnitteluvaiheeseen tulee asettaa avainindikaattorit ja -kriteerit myös ympäristötavoitteille. 

Maailmalla on nähtävissä lukuisia aloitteita, jotka pyrkivät kvantifioimaan paremmin ympäristötekijöitä osaksi päätöksentekoa. Näitä ovat mm. vaatimukset institutionaalisia sijoittajia kohtaan (ns. divestment-liike, hiilijalanjäljen laskeminen jne.), lukuisat vapaaehtoiset aloitteet ympäristövaikutusten mittaamiseksi (mm. Principles for Responsible Investment, Global Reporting Initiative ja Montreal Pledge), ulkoinen paine sidosryhmiltä (mm. kansalaisjärjestöt) sekä kuluttajien ja omistajien vaatimukset yritysten eettisyydestä ja ilmastotoimista. Yhdessä nämä vaatimukset kampeavat sijoittajien päätöksentekoa suuntaan, joka mahdollistaa lyhyen aikavälin tuoton ja pitkän aikavälin riskien tasapainottamisen.

*******

Onko radikaali suunnanmuutos mahdollinen? New Climate Economy-raportin mukaan ihmiskunnalla on kaikki tekniset ja taloudelliset edellytykset ratkaista ilmasto-ongelma ja siirtyä kestävään matalahiiliseen talouteen. Suurin haaste tällä tiellä tulee eittämättä olemaan energiajärjestelmän muuttaminen nykyisestä  kestämättömästä ja saastuttavasta kohti puhdasta ja kestävää järjestelmää.

IEA:n lukujen valossa voidaan todeta, että rahaa ja mahdollisuuksia puhtaisiin investointeihin on olemassa. Tämä edellyttää kuitenkin määrätietoisia poliittisia päätöksiä toimintaympäristön ja toimijoiden käyttäytymisen muuttamiseksi. Edellä esitetyistä neljästä kohdasta on hyvä aloittaa.

Kirjoitus perustuu seuraaviin lähteisiin:

1. IEA World Energy Investment Outlook (2014)

2. World Economic Forum "Accelerating the Transition towards Sustainable Investing" (2011)

3. Sitra / Janne Peljo "Hiiliriski-muhiiko markkinoilla hiilikupla"- kooste (2015)

4. New Climate Economy - raportit