maanantai 17. kesäkuuta 2013

Yhteiskunnalle kalliit suunnitteluvirheet olisi helppo välttää.

Kuva:Tekniikka&Talous
Teksti on julkaistu Eurooppalainen -lehdessä 1/2013 
Kirjoittajat Matti Kahra ja Hannu-Pekka Ikäheimo
 
Usein sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Saamme kuitenkin jatkuvasti lukea yhteiskunnan rahoittamista kalliista hankkeista, jotka eivät toteudu alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti. Viimeisen parin kuukauden aikana ainakin Länsimetron, Olkiluoto 3 –ydinvoimalan ja Helsingin Kalasataman keskuksen viivästykset ja lisäkustannukset ovat olleet tapetilla. Herää väkisin kysymys: eivätkö päättäjämme osaa tehdä realistisia suunnitelmia ja niiden pohjalta hyviä päätöksiä?
Katsotaanpa vaikka tarkemmin Olkiluoto 3 –ydinvoimalan rakennusprosessia, joka on mittakaavaltaan ja vaikutuksiltaan yksi Suomen viime vuosien suurimmista hankkeista. Suunnitteluvaiheessa laitoksen arvioitiin valmistuvan neljässä vuodessa ja reilulla 3 miljardilla eurolla. Voimalan piti tuottaa sähköä valtakunnan verkkoon jo vuonna 2009.

Tällä hetkellä sen rakentaminen on kestänyt lähes yhdeksän vuotta ja alkuperäinen budjetti on ylitetty ainakin 5 miljardilla eurolla. Viimeisin valmistumisarvio on 2015, mutta täyttä varmuutta laitoksen käynnistymisajankohdasta voi tuskin vieläkään antaa. Maaliskuussa Helsingin kaupunginvaltuusto myönsi 30 miljoonaa euroa lisärahaa kasvavien kustannusten kattamiseen. Nuo miljoonat tuskin jäävät viimeisiksi.

Taloustieteestä Nobel-palkinnon voittanut psykologi Daniel Kahneman ja hänen kollegansa Amos Tversky ovat havainneet tutkimuksissaan, että ihmisillä ja organisaatioilla on taipumus aliarvioida erilaisiin projekteihin kuluvaa aikaa ja kustannuksia. Kahneman ja Tversky kutsuvat tällaisia tilanteita suunnitteluharhoiksi (planning fallacy). Niitä esiintyy kaikkialla, missä tehdään päätöksiä ja ne ovat käsittämättömän yleisiä ottaen huomioon, kuinka yksinkertaista niiden välttäminen olisi.

Mitä Olkiluoto 3:n suunnitteluvaiheessa olisi sitten pitänyt ottaa huomioon? Tutkijoiden vastaus on yksinkertainen: käyttää hyväksi tilastoja ja perehtyä tarkasti vastaavanlaisten projektien toteutuneisiin aikatauluihin ja kustannuksiin. Ne kertovat, ovatko omat suunnitelmat realistisella pohjalla.

Nopea katsaus kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) tilastoihin osoittaa, että Olkiluoto 3:n suunnitelma oli jo alun perin epärealistinen. Ydinvoimalahankkeiden rakennusajat ovat olleet voimakkaassa kasvussa 1970-luvun puolivälistä saakka. Viimeisen vuosikymmenen aikana valmistuneiden reaktorien rakentaminen on kestänyt keskimäärin yli 11 vuotta. 

Selittävinä tekijöinä pitkittyneille valmistumisajoille on pidetty mm. tiukentuneita turvallisuusvaatimuksia ja monimutkaistuneita voimalakonsepteja. Venyvät rakennusajat ovat joka tapauksessa olleet jo vuosikymmeniä selkeästi havaittava trendi. Epävirallista maailmanennätystä pitää toistaiseksi hallussaan Yhdysvaltain Tennesseessä sijaitseva Watts Bar –ydinvoimala, jota on rakennettu useassa eri vaiheessa jo yli 40 vuotta. Nähtäväksi jää, milloin Suomen viides voimala lopulta käynnistyy, ja ennen kaikkea millä hinnalla. 

Pelkästään näiden tietojen valossa voi todeta, että päätöksenteko ja sitä edeltänyt suunnitteluprosessi epäonnistuivat pahasti. Vastaavien virheiden välttämiseksi jatkossa tulisi hankkeille jo suunnitteluvaiheessa etsiä sopivat kansainväliset vertailukohteet ja arvioida siltä pohjalta kustannusten ja hyötyjen realistisuutta. Ainakin Olkiluoto 3:n tapauksessa tämä helppo tilastoharjoitus olisi voinut säästää rakennuttajat jatkuvien viivästymisten tuottamalta tuskalta ja meidät veronmaksajat asteittain paljastuvilta lisäkustannuksilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti