7 muutostekijää, jotka edesauttavat onnistumista Pariisin ilmastokokouksessa.

Pariisin ilmastokokous alkaa alle kuukauden päästä. Maailman mailla on historiallinen mahdollisuus ilmaston lämpenemisen hidastamiseen ja vähähiilisen tulevaisuuden vauhdittamiseen. Panokset ovat kovat, koska vääntöä nykypolulla jatkamisen ja vihreän tulevaisuuden välillä käydään päivittäin parlamenteissa, kaupunginvaltuustoissa, yritysten johtokunnissa ja sadoilla muilla areenoilla.

Alla on listaus seitsemästä muutostekijästä, jotka valavat uskoa siihen, että Pariisin lopputulos on todellinen käännepiste vähähiiliseen maailmaan siirtymisessä.

1. Päästöjen vähentäminen maailmalla etenee vahvasti

Yksi keskeisistä tekijöistä Pariisin kannalta on se millaisiin päästövähennyksiin maailman maat ovat valmiita. Tähän mennessä 156 maata on ilmoittanut tavoitteestaan Pariisin kokousta varten. Lupaukset (INDC:t, eli Intended Nationally Determined Contributions) kattavat yli 90 % globaaleista päästöistä ja tarkoittavat, että käytännössä kaikki maailman suurimmat saastuttajat aikovat merkittävästi vähentää omia päästöjään tulevina vuosina. Tilanne on muuttunut dramaattisesti. Vielä muutama vuosi sitten suuri osa maailman maista oli haluton asettamaan itselleen minkäänlaisia velvoitteita.   

2. Tavoitteiden kunnianhimo on noussut merkittävästi

Ilmastonmuutoksen kannalta merkittävin kysymys ei ole osallistuvien maiden määrä, vaan arvio siitä, kuinka paljon maapallo tulee nykykehityksellä lämpiämään. Nykyiset lupaukset eivät riitä pitämään lämpenemistä turvallisissa rajoissa, mutta ensimmäistä kertaa ilmastoneuvotteluiden historiassa globaali lämpenemisennuste on pudonnut alle 3 Celcius-asteen. Pudotusta edellisiin arvioihin tuli yli 30 % eli kokonainen aste! Suunta on oikea ja nyt asetetut tavoitteet muodostavat pohjan jatkotoimille. On tärkeää muistaa, että maiden asettama kunnianhimo on täysin kansallisesti päätetty ja siten niiden voidaan olettaa olevan alakanttiin siitä, mikä on tulevaisuudessa teknisesti ja taloudellisesti mahdollista. Hillintätavoitteiden saavuttaminen käy vuosi vuodelta helpommaksi, kun vähähiiliset teknologiat kehittyvät ja tulevat halvemmiksi.

3. Kehitysmaat ottavat johtoaseman teollisuusmaiden rinnalla

Lähes 20 vuotta ilmastoneuvotteluiden kohtalonkysymys on ollut se, kuinka teollisuus - ja kehitysmaiden pitäisi vähentää omia päästöjään. Pattitilanne on konkretisoitunut Yhdysvaltojen ja Kiinan välisenä kiistana siitä, onko yksipuolisissa toimissa järkeä, jos toinen ei tee mitään. Vyyhti lähti avautumaan viime vuonna, kun Kiina ja Yhdysvallat ilmoittivat löytäneensä yhteisymmärryksen siitä, että päästövähennykset ovat kummankin maan kansallinen etu. Tämä avasi lukon, jonka jälkeen teollisuusmaat ovat saaneet rinnalleen muutkin kehitysmaat. Tähän mennessä jo 114 kehitysmaata on asettanut itselleen päästövähennystavoitteen ja viime vuonna jo yli puolet uusiutuvien investoinneista tehtiin kehittyvissä talouksissa. Edelläkävijöitä löytyy joka mantereelta. Costa Rica, Brasilia, Etiopia, Marokko, Meksiko ja Intia ovat kaikki arvioitu vähintään EU:n tasoisiksi kunnianhimon suhteen. Teollisuusmaille tulee kohta kiire pysyä tämän kehityksen perässä.

4. Ilmastotoimien rahoitus ja hiilen hinnoittelu etenevät vahvasti

Päästövähennykset ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen vaativat rahaa. Ilmastoon liittyvät rahoitusvirrat sekä julkisista että yksityisistä lähteistä ovat alkaneet kasvaa merkittävästi viime vuosina. Muutos koskee sekä julkisia kehityspankkeja että yksityisiä rahoituslaitoksia. Samaan aikaan valtiot etsivät keinoja vähentää fossiilisten polttoaineiden tehottomia tukia ja lisätä saastuttamisen kustannuksia hiilen hinnoittelulla. Yhdessä nämä toimet auttavat siirtämään investointeja vanhoista saastuttavista toimista kohti puhtaampia ratkaisuja.

5. Kansalaiset äänestävät ilmastotoimien puolesta

Tänä syksynä sekä Australiassa että Kanadassa on pidetty vaalit, jossa ilmastotoimien kanssa viivyttelevät päättäjät on äänestetty paitsioon. Äänestystuloksilla on suuri positiivinen vaikutus Pariisin kannalta, koska maat ovat olleet teollisuusmaiden joukossa kaikkein vastahakoisimpia ilmastotoimien suhteen. Etenkin Kanadassa uusi pääministeri Justin Trudeau on ilmoittanut tarttuvansa päästövähennystoimiin päättäväisesti ja tuovansa tämän viestin mukanaan myös Pariisin ilmastokokoukseen. Myös Australian uusi pääministeri Malcolm Turnbullin on vihjattu ilmoittavan uusista aloitteista Pariisin kokouksen alussa. Neuvottelut tarvitsevat johtajuutta ja sitä on nyt tiedossa useammalta suunnalta.

6. Yritysten ja ei-valtiollisten toimijoiden rooli kasvaa dramaattisesti

Valtioiden lisäksi kaupungit, kunnat ja yritykset ovat tarttuneet ilmastohaasteeseen. Suuret amerikkalaisyritykset ilmoittivat lokakuussa ilmastotavoitteistaan, kansainväliset suuryritykset tavoittelevat 100 % uusiutuvaa energiantuotantoa, yritykset ja sijoittavat haluavat käynnistää vähähiilisen vallankumouksen, tuhannet eurooppalaiset kaupungit ja kunnat ovat sitoutuneet päästövähennyksiin. Listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Ei-valtiolliset toimet tekevät valtioiden asettamien kansallisten päästötavoitteiden asettamisen helpommaksi ja samalla nostavat ilmastopolitiikan kunnianhimoa kokonaisuudessaan. Kun toimilla on yritysten ja kuntien tuki, on valtakunnallisella tasolla helpompi liikkua eteenpäin.

7. Fossiiliyhtiöt myöntävät, että niiden on muututtava

Energiajätit (E.ON, RWE, Enel) toinen toisensa jälkeen ovat tulleet samaan lopputulokseen: fossiilisiin polttoaineisiin investoiminen on tulossa kovaa vauhtia kannattamattomaksi. Syyskuussa Shell vetäytyi Arktiksen öljynetsinnästä käytettyään hankkeeseen lähes 7 miljardia dollaria. Lokakuussa BP:n johto myönsi, että kaikkea olemassa olevaa öljyä ei todennäköisesti tulla käyttämään. Eilen TransCanada päätti lyödä Kanadan öljyhiekkaa kuljettavan Keystone XL-suunnitelman jäihin. Päätös antaa Barack Obamalle mahdollisuuden haudata vuosikausia selvittelyssä ollut hanke lopullisesti. Tämä olisi myös ensimmäinen signaali siitä, että valtio päättäisi estää energiahankkeen toteutumisen sen negatiivisten ilmastovaikutusten takia. Tämä olisi merkittävä ennakkotapaus ilmastopolitiikan ja Pariisin kannalta. 

***

Ilmaston lämpenemisen hidastaminen on kestävyysjuoksua, joka jatkuu vuosisadan puoliväliin saakka. Onnistunut lopputulos tarvitsee sopivan yhdistelmän vauhtia ja kestävyyttä. Pariisin väliaika on merkittävä mittapylväs maalissa siintävän vähähiilisen tulevaisuuden kannalta. Liian hidas juoksu tässä vaiheessa tarkoittaa, että tavoite karkaa käsistä. Liian nopean tahdin vaarana on, että askelmerkit sekoavat ja koko suoritus kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Pariisissa maiden tehtävänä on etsiä kestävyysjuoksusta tuttua tasapainoa vauhdin ja kestävyyden suhteen. Neuvotteluja ei käydä tyhjiössä, vaan ulkopuolinen maailma on keskeinen vaikuttava tekijä. Monet palikat näyttävät loksahtavan kohdalleen Pariisin alla. Nyt tarvitaan yleisöltä lisäkannustusta. Sinä voit osallistua kannustamiseen aloittamalla vaikka täältä, täältä tai täältä.